Viimeinkin lämmin päivä. Luonto vihertyy, lehdet ja ruohot kasvavat humisten.
Kauniisti joka paikkaa koristaa nyt kukkanen.
Eukkomamman oli ihan pakko ottaa kuva kukkivasta kävelytiestä – tai ainakin nupullaan olevasta. Halkeamien monipuolinen floora väriloistossaan harmaata asvalttia vasten ilta-auringon valossa on suorastaan kaunista.
Eukkomamma ei edes valita päällystevaurioista. Kesämieli antaa anteeksi töyssyt ja koloset – todistavathan ne luonnon ylivoimaisuudesta ihmistä vastaan.
Lajien kirjo parin metrin asvalttipätkällä on häkellyttävä. Eukkomamma ei tunne kuin voikukan (alimmaisena) ja olisiko siinä poimulehti (kolmas alhaalta)? Mutta ei haittaa – nimettömistäkin voi nauttia.