Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Monella pohjoisen reissulla on tehnyt mieli mennä Pöntsöön – ihan jo siksikin, että aina haetaan näitä erikoisia paikannimiä, mutta myös siksi, että siellä asuu taiteilija, jolla on yhteyksiä myös Savitaipaleelle ja Suomenniemelle.
Reijo Raekallio ilahduttaa kävijöitä taiteensa ohella musiikilla. Kuulolla Seppo Järvimies.
Hiukan ennen Muoniota Pöntsössä on tien laidassa viitta Galleria Raekallio. Siellä lähes Säreistöniemen kaltaisessa rantamaisemassa on ruskea talo, emäntä valmistautumassa matonpesuun, ja isäntä traktorilla pihatöitä tekemässä.
Sisällä tuoksuu pulla , on mahdollisuus kahvitteluun, jopa ruokailuun halutessaan, ja taidetta on kaikki seinät täynnä
Erikoisen paljon porokuvia, ihania, hellyttäviä vasoja, laukkaavia tokkia ja tietenkin pohjoisen maisemia. Ja näin tangokisojen aikaan on mainittava hauskat tangokuvat, joissa uljaat kavaljeerit pyörittävät tangon tahtiin reheviä kaunottaria, siinä helmat heiluvat, ja taivutukset ovat taidokkaita.
Isäntä , taiteilija Reijo Raekallio keskeyttää pihatyönsä, istahtaa vieraitten kanssa jutustelemaan ja tarttuu soittimeensa – kodikkaassa galleriassa vietämme mukavan hetken ennen matkan jatkumista yhä ylös päin.
Lisää taiteilijoita tapasimme, kun olimme matkan loppupuolella, Lemmenjoella. On joskus soiteltu Kaija Paltton mökkejä, mutta ovat olleet varattuja, nyt yövyttyämme pienen pienessä mökissä Lemmenjoen rantamalla päätettiin kuitenkin poiketa katsomaan sekä mökkejä, että Ateljee ”Huopapirttiä”.
Pihamökistä asukkaat olivat juuri lähdössä pois, ja muutenkin täällä talo eli normaalia arkeaan. Loka-auto pärisi pihassa, kun sitä ja kukkapenkkiä väistellen ujuttauduimme ateljeehen, jossa taiteilija Kaija Paltto oli upeita luomuksiaan esittelemässä. Oi, miten ihania huovutuksia, seinävaatteista hattuihin, avaimenrenkaisiin ja laukkuihin. Aikalailla pohjoisen teemalla tietenkin.
Tässä taiteilija aurinkoisen ateljeensa nurkkauksessa.
Kotiin on vielä yli tuhat kilometriä, mietimme ajammeko sen tänään vai mennäänkö hiukan rauhallisemmin ja ollaan vielä jossain yötä. Päätämme poiketa vielä lähellä olevaan toiseen taidekotiin, upea taidekota ”Kammigalleria” ei ole vielä virallisesti auki, mutta kun ihailemme kaunista kotaa ulkopuolelta, pihaan tupsahtaakin taiteilija itse, avaa oven ja kutsuu sisään.
Kammigalleria sinänsä on jo näkemisen arvoinen, mutta voi miten ihania poronluusta tehtyjä koruja ja tarvikkeita! Kun koruissa on aina joku perinteinen kuvio, niin täältä löytyy myös lista, jossa selitetään, mitä tietty kuva tarkoittaa. Taiteilija Kikka (oikeasti Pirkka!) Laakso tuntuu osaavan mitä hyvänsä, puusta, nahasta,luusta – kammikierroksiakin tehdään, taikarummuista tarinoidaan ja pajassa voi itsekin tehdä taiteilijan johdolla oman pohjoisen muiston!
Olen ostanut jo Galleria Raekalliosta kikka laakson aurinkokorun lapsenlapselle rippilahjaksi – nyt tuntui ihanalta, kun pääsi tutustumaan itse taiteilijaankin.
Kikka Laakso korujensa äärellä.
Hyvillä mielin jatkamme matkaamme alaspäin kohti Rovaniemeä. Toivon menestystä näille pohjoisen korvissa kaukana kaikesta eläville ja yrittäville lahjakkaille ihmisille!