Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Satu vietti nimipäivää 18. 10. ja niinpä Savitaipaleen kirjastossa vietettiin oikein prinsessa päivää.
Tässä kuvassa kulttuurisihteeri Helena Hjerppe kertoo nukkesatua Prinsessa Ruususesta, lapset seuraavat hievahtamatta.
Lapset saivat askarrella itselleen kruunut päähän, ja ai-ai kuinka upeita prinsessa mekkoja näkyikään! Oli myös prinssejä ja ritareita ja vanhemmatkin näyttivät nauttivan satupäivästä. Noin 60 lasta vanhempineen vieraili muutaman tunnin mittaisessa tapahtumassa
.Ja olihan siellä sitten Mummokuningatarkin parin oman sadun ja värityskuvien verran.
Mukava pikkulenkki
Suomenniemellä
Irja Hannosen polulle pääsee valtatie 13:lta erkanevalta Karkauksentieltä.
Kun tämä eukko on ollut pitkin kesää puolikuntoinen, niin päätettiin kokeilla pikkulenkillä tuota patikointia. Neljän kilometrin lenkki on melko lyhyt, mutta maasto on hyvin monipuolista, kiven lohkareita, vanhaa metsää, rantaa ja kesällä varmaan huikeata lintujen liverrystä
Heti alkumatkasta on upea laavu.
Pakkohan siihen oli makkaratulet tehdä!
Pitkospuut (joita on melko paljon ) alkavat olla joissakin paikoissa vaihtoa vaille, ja näin syksyllä ne voivat olla liukkaita, sillä haavat , koivut ja lepät ovat varistaneet lehtensä niille, ja pikkupakkaset varmaan vielä liukastuttavat lisää. Mutta silti kannattaa siellä käydä vielä ennen lumien tuloa katsomassa tätä huikeaa yksityistä rauhoitusaluetta, Kuituraa.
Irja Hannonen oli hyvin erikoinen ihminen, ja niin oli hänen veljensäkin. Kahdestaan asustelivat kotitaloa, töitä tehtiin todella ja säästeliäästi elettiin. Jopa niin, että kun Irja satutti silmänsä naulaan, niin ei sitä veli lääkärin arvoiseksi vaivaksi katsonut, vaan silmä sokeutui.
Kyläläiset halusivat sähköt, ja Hannoset tulivat siihen mukaan, jotta ne kylälle vedettiin, mutta itse eivät sitten kuitenkaan sisälle asti sähköjä ottaneet, vaikka päätepylväs tuli siihen omaan pihaan.
Kun Irja jäi yksin veljen kuoltua, hän asusteli mökissä kissojen kanssa. Ostokset hänelle tuotiin Savitaipaleen Kontiosta, maitoakin tosi paljon kissoja varten. Olin kerran paikalla toimituksen tullessa – sinne lattian alle kellariin Irja kömpi tavarat kylmään.
Olen iloinen,että sain tuntea Irjan, tämän suurisydämisen, lämpimän ja ystävällisen ihmisen, todellisen vanhan kansan naisen, jonka muiston toivon säilyvän kauan! Kukahan tekisi elokuvan?