Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Imatran tehtaat täytti 24.10. 80 vuotta ja juhli sitä suuresti avoimilla ovilla. Oli varauduttu noin 2.000 vieraaseen, mutta luultavasti meitä oli paljon enemmän.
Kylläpä vaan suomalaisetkin osaavat jonottaa, onneksi ei suuremmin satanut, tuullut tai pakastanut! Kun lopulta päästiin telttaan, jossa meille kaikille jaettiin heijasteliivit, suojalasit ja korvatulpat, pääsi taas noin 50 hengen pätkä jonosta bussiin. Noin tunnin kestävän kiertoajelun aikana tutustuimme koko laajaan alueeseen. Bussista poistuimme vain kerran jotta saatiin tutustua kartonkikoneeseen. Uskomattoman iso ja monimutkaisen näköinen laitos!
Mäntyperän eukko ihmetteli, kuinka siellä voi olla töissä, ilma oli kuin paksua vesihöyryä, tosi vaikea hengittää. Linjan toisesta päästä lähtee sitten erikokoisia kartonkirullia,enimmäkseen vientiin. Kaikesta korostui pyrkimys aina parempaan, kierrätys kunniaan, myös luontoa kunnioittaen. Monenlaista kehittämistä on menossa kaiken aikaa.
Oppaan kertomukset herättivät kunnioitusta kuten koko päivän järjestelyt. Ajatelkaa, että koko porukalle tarjottiin maukas hernekeitto leipineen ja juomineen ja vielä kakkukahvit – eikä ollut muuten pieniä ne kakkupalat! Kinuskikakkua, nam!
Saatiin tutustua myös lämpökameraan, tehtaan palokuntaan, jossa oli lapsillekin sammutusharjoituksia ynnä muuta. Sieltä saatiin myös ”janonsammutuspullo”, joka näytti vähän vaahtosammuttimelta, ja jonka kyljessä oli 112-ohjeet.
Vanhat paloautot olivat upeita, paloautokyytiäkin sai, jos oli sitä vailla. Piha-alueilla oli myös metsäkoneita ja se hirmuinen hakerekka, jolla tosin ajetaan vain tehdasalueella – miten ihmeellä se pystyy kääntymään joka mutkassa!
Ensiapupisteellä sai kokeilla riittävätkö omat voimat painalluksiin – ihme ja kumma, riitti! Hienoa on, että Imatran tehtailla pyritään siihen, että jokainen työntekijä pääsisi terveenä kotiin, joka päivä.
Tällaiselle tavalliselle juhlavieraalle ainakin jäi päivästä tosi mukavat muistot. Onnea ja menestystä 80-vuotiaalle!