Teksti: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Vaikka kirjan kannessa noin lukee, minun mielestäni kirja on aiheeltaan tosi kamala. Robert Galbraithin Silkkiäistoukka on etova ja hirveä, silti luin sen kannesta kanteen.
Ihailin koko ajan suomentajan Ilkka Rekiahon työtä. Koko ajan teki mieli saada alkuperäisteos rinnalle, millaista olisikaan ollut alkuperäiskieli. Tiedän, ettei oma kielitaito olisi riittänyt vertailuun, silti ajattelin koko ajan millaisesta tekstistä Rekiaho oli niin mainiosti ja rikkaasti suomentanut.
Käsitykseni mukaan englanninkieli on kohtalaisen kuivakkaa, mutta tämän kirjan suomennos on kaunista, rehevää ja maalauksellista. Ihan sen tähden kirja kannattaa lukea.