Kuva ja teksti Eeva Jokipelto
Savitaipaleen Paimensaaressa Rautionpolulla on käynyt jo viime talvesta alkaen aterioimassa pähkinänakkelipariskunta.
Kyseessä on Siperian-matkalainen, joka muutama vuosi sitten ilmestyi lokakuussa samalle syöttöpaikalle ja viipyi täällä maaliskuun alkupuolelle asti.
Vuosia sitten mainittu vieras pistäytyi lintulaudalla vain hyvin lyhyitä aikoja. Silloin bongareita kävi jopa Oulusta asti, koska se oli niin harvinainen. Vuosien mittaan vierailut kuitenkin pitenivät, joskaan lintua ei näkynyt aivan joka vuosi. Vuonna 2013 – 14 se oli jo lokakuusta maaliskuulle – ehkä poikamiehenä, koska toista ei näkynyt, ja lähti kesäksi pois.
Viime talvena auringonkukan siementen lisääminen ruokavaliotarjontaan on selvästi lisännyt vierailuja. Kesälläkin toinen osapuoli näyttäytyi usein.
Puoliso on tullut aina myöhemmin kevättalvella. Molempien käynnit ovat lisääntyneet tämän vuoden aikana ja syksymmällä useammin, joten oletamme niiden kotiutuneen tänne ympärivuotisesti. Pesää emme ole onnistuneet paikantamaan linnun vikkelän liikehdinnän takia, mutta olemme päätelleet sen pesivänkin, eikä kovin kaukana, koska ruokaa kannettiin melko vauhdikkaasti.
Pähkinänakkelien lajeja asustaa myös mm. Baltiassa ja Keski-Euroopassa, mutta värin perusteella ja lintubongareiden mukaan tämä vaeltaja on juuri siperialainen laji, joka saattaa vaeltaa 2.000 kilometrinkin matkan. Sen selkäpuoli on sininen ja sen tunnistaa siitä, että se liikkuu yleensä pää alaspäin ylhäältä alas puun rungolla.
Se ei ole edes kovin arka, ja viihtyy tiaisparvessa. Se saattaa syödä oravien lähellä ja jäädä viimeiseksi, kun muut linnut pyrähtävät pelästyneinä pois. Oravan tavoin se myös hamstraa siemeniä, mutta piilottaa ne puun koloihin.
Se on hyvin vikkelä, joten sitä on vaikea saada kameran tähtäimeen. Siksipä kuvaan usein videolle ja etsin siitä pysäytyskuvan. Oheisen kuvan lähetin Bird Lifellekin.