Teksti ja kuva: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kirjoittaja arvostelee kaksi lukemaansa kirjaa.
Erik Wahlström. Kärpäsenkesyttäjä.
Suomentanut Jaana Nikula Schildts Kustannus Oy 2010
Kun sain käsiini tämän kirjan, tartuin siihen suurella mielenkiinnolla kahdesta syystä. Kirjailija on kirjoittanut tällaisia teoksia: Ympäristökäsikirja 1990, Ympäristön tila Suomessa 1992, Siipien kansa 1996, Suomen ympäristön tulevaisuus 1996 ja Tanssiva pappi 2004, joka oli Finlandia-ehdokkaana. Toinen syy oli kirjailijan nimi, Wahlsröm -ahaa, liekö sukulainen, kun omakin nimeni on aikanaan suomennettu Wahlströmistä.
Mitä pitemmälle luin kirjaa, sitä kauemmaksi halusin myös kirjailijasta. Kirja kertoo Johan Ludvig Runebergistä, hänen vaimostaan Fredrikasta ja kaikista saman ajan tärkeimmistä henkilöistä. Mutta miten?! Sama kuin ostaisi jonkun näistä nykyajan huuhaa-lehdistä, missä kerrotaan mahdollisimman hulluja juttuja tyrkkyhenkilöistä, erityisen ilkeästi vielä.
En käsittänyt kirjan tyyliä ollenkaan. Mietin oliko sen tarkoitus olla hauska, satiiri tai jotain sinne päin, mutta en osannut panna sitä mihinkään kastiin. Se vain oli hyvin sekava, aina ei tiennyt kenen ilkeitä ajatuksia jostakusta toisesta juuri tällä sivulla kerrottiin. Jokaisen henkilön pahimmat ja hulluimmat mielenliikkeet tuotiin esiin, ja meille tärkeät merkkihenkilöt pyöritettiin loassa oikein perinpohjin.
Mietin, olisiko kirja ollut siedettävämpi, jos henkilöt olisivat olleet keksittyjä – ehkä. Suoraan sanoen, en tiedä miksi tällaisia kirjoja kirjoitetaan tai kustannetaan. Toivon, että Wahlström, joka on työskennellyt myös musiikkikriitikkona, tiedetoimittajana ja ollut päätoimittajana Hufvudstadsbladetissa, kirjoittaisi jatkossa vain ympäristökirjoja.
Leena Lehtolainen: Väärän jäljillä
Tammi 2008
Ihan erilainen kirja on Leena Lehtolaisen Väärän jäljillä. Kirja on kymmenes Marja Kallio-sarjass. En ollut aikaisemmin lukenut Lehtolaista (muistaakseni). Tähänkin tartuin hiukan epäröiden, sillä samalla kertaa, kun sain kirjan käsiini , jossakin lehdessä oli punaisella yliviivattu yhden sivun virheet tästä kirjasta. Joku asaintuntija oli puinut kirjan ns. faktoja, ja osoittanut ne vääriksi.
Kirjassa siis ollaan nimensä mukaisesti väärän jäljillä. Tietysti olisi hyvä, jos dekkarinkin asiatiedot pitäisivät paikkansa, mutta ei se kyllä lukukokemusta haitannut. Ehkä ajattelin, etten lue opiskellakseni tai painaakseni mieleen mitään. Tarina on hyvä, jännittävä, ehkä jo melko aikaisessa vaiheessa vihjeet syyllisestä ovat selkeitä.
Kirjasta löytyy kaikkiea, mitä nykyjännärissä pitää olla -tai on, urheilun sekamelskaa, dopingia, homoutta, mustasukkaisuutta, petosta, ahneutta, lapsen pahoinpitelyä ja uskonnon kahleita – elämää ehkä hiukan liiankin laajalta kantilta. Mutta teksti on mukaansa tempaavaa, jos sitä nyt ei sitten ihan lakikirja käsissään lue. Tätä kirjaa voin suositella kevyeksi kesälukemiseksi.