Teksti ja kuvat: Sirkka-Liisa Vaalivirta
Aika epämääräisiä kelejä luvattiin pohjoiseen, mutta reippaasti lähdettiin ajelemaan alkuviikosta. Olihan se välillä pilvistä ja tuhnuista, mutta Joroisissa Jari-Pekan kahvilassa tämä Soisalon porukan virkkaamalla päällystämä traktori sai jo mielen ylen aurinkoiseksi.
Eikä siinä kauan mennyt, kun jo pilvet paljastivat vanhaa taivasta. No välillä tuiskutti ja välillä paistoi, kuten keväällä kuuluukin, mutta tuota taiten tuunattua traktoria ei varmaan ajeta minkäänlaisessa kelissä, vai mitä tuumaat!
Kauan saatiin odotella ensimmäisiä poroja teiden varsille. Epäiltiin, ettei niitä ole vielä ”löysätty”, kun vain muutamia siellä täällä kopsutteli pälvipaikkoja etsimässä. Lopulta tultiin sitten ihan oikeesti Lappiin, kun tien täydeltä oli turisteja ihmettelemässä jonniimoinen tokka.
.
Ja kun mökille saavuttiin, oli luntakin jo pihat ja polut täynnä, ladut huippukunnossa ja maisema ikkunasta -lumen häivyttämä (kuva)!
Tästä ikkunasta mahtuu mainiosti paistamaan aamuaurinko, mutta hiihtoladulle ei juuri yllä kurkistelemaan. No tätähän tänne tultiin hakemaan, siellä kun kotisilla kuulema rehkivät jo haravien kanssa.
Eikä Pyhä ole pyhää ilman kulttuuria. Kairosmajan Revontulikappeli viettää 30-vuotisjuhlaa, ja nyt oli kiitosjuhlan aika. Lapin sotilassoittokunnan vaskiseitsikko konsertoi keväisissä tunnelmissa. Kuultiin Sibeliusta, Heikki Klemettiä,Taneli Kuusistoa, Oskar Merikantoa
Tässä kuvassa soi Valse lente, op 33.
Välillä innostavan puheen piti Pakistanista lapsena Suomeen muuttanut pappi, vaskien säestäminä laulettiin virsi 555, ja konsertti jatkui, mukana myös hieman tutumpia kappaleita. Täytyy sanoa, että kasarmilla kasvaneena ja torvisoittokunnan marssilauluja paljon kuunnelleena tämä konsertti tuntui yhdeltä parhaimmista Revontulikappelissa kuulemistani.
Konsertin jälkeen ajeltiin vielä Oravan puolella katsomassa mikä on sen kevättalvinen maisema -ja upeahan se on. Tässä pohjoisen ilta-aurinko Pyhän asumukselle takaisin yöpuulle ajellessa.
