Lemin kirjastotoimenjohtaja Päivi Linnea-Pötry vastaa kirjaston sulkupäiviä koskeneeseen Lemin Kirjavan juttuun.
Arvoisa Kaija Lankia ja nettilehden lukijat!
Olen samaa mieltä siitä, että kirjastotoimen resurssit voisivat olla paremmatkin. Lemin kunnan päättäjät ovat kuitenkin harkinneet nykyisentasoiset resurssit riittäviksi, ja niillä mennään. On tosiasia, että Lemin kirjastotoimessa on henkilötyövuosia selkeästi vähemmän kuin muissa alueen kirjastoissa, ja se tekee tilanteen haavoittuvaiseksi.
Vakituisia työntekijöitä on vain kaksi. Myös he saattavat sairastua, myös heillä on oikeus pitää lakisääteiset lomansa. Sijaismäärärahoja on leikattu vuosi vuodelta – käytännössä sijaisia ei säästösyistä suositella palkattavaksi. Siitä huolimatta kirjastossa halutaan minimoida suljettunapidot, ja suurimmassa tarpeessa pyydämme apuun pitkäaikaisen sijaisemme, ammattikoulutetun pätevän henkilön, joka pelastaa pahimmasta pulasta. Myös hän on ihminen ja saattaa jopa sairastua.
Kun Kuukanniemen kirjasto lakkautettiin, pääkirjaston aukioloaikaa pidennettiin avaamalla ovet myös tiistaipäiviksi, ja taannoin myös keskiviikkoaukioloa pidennettiin. Kirjastotoimi venyy siis voimiensa mukaan.
Olen erityisen pahoillani koko ammattikunnan puolesta siitä, että kirjastotyö näyttäytyy Kaija Lankialle noin yksinkertaisena. ”Rakettitiedettä” se ei tietenkään ole, harvat ammattikoulutusta edellyttävät ammatit ovat, mutta sijaisasioissa on kysymys puhtaasti asiakkaiden oikeusturvasta: asiakasrekisteritiedot ovat ehdottoman luottamuksellisia, ja lainattava aineisto on hinnakasta. Osaamattomissa käsissä sotku ja tuho voi olla melkoista.
En mene tässä sen yksityiskohtaisemmin muihin tarkkuutta vaativiin tehtäviin, joita kirjastossa tehdään. Missään tapauksessa lyhyen perehdytyksen saanutta satunnaista työntekijää ei jätetä yksin kirjastoa pyörittämään, se on lopultakin asiakkaan etu.
Ystävällisin terveisin
Päivi-Linnea Pötry,
Lemin kirjastoimenjohtaja ja Lappeenrannan kirjasto- ja kulttuuritoimenjohtaja
Edellisen johdosta
Kirjoitukseni ei ollut suunnattu ketään Lemin kirjastotoimessa työskentelevää kohtaan, jotka kaikki tunnen ja joiden työtä ja oikeuksia kunnioitan. Kirjoituksen tarkoitus ei ollut myöskään vähätellä työssä vaadittavaa ammattitaitoa, mutta uskon, että yhden tai kahden päivän tuuraajia voisi kouluttaa sopivista henkilöistä hätävaraksi vastaavia tilanteita varten ja pyytää töihin samaan tapaan kuin sijaisopettajiakin.
Kirjoitukseni tarkoitus oli – paitsi purkaa ärtymystäni turhien kirjastoreissujen takia – herättää huomiota kirjaston puolesta. Lemin ilmassa kun on leijunut pahempiakin uhkakuvia – jopa ajatuksia kirjaston lakkauttamisesta.
Ystävällisesti
Kaija Lankia
toimittaja