Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta
Olipa kerran lumoavan kaunis Mummokuningatar, mutta hänelle oli käynyt kuten mummoille yleensäkin. Pikkuisen hän oli pulskistunut, ja ennen niin kiiltävät kutrit harmaantuneet
Mutta aika iloisena hän asusteli omassa linnassaan kaukana Korpimetsän keskellä harmaan kissansa Harmin kanssa.
Syksy oli jo pitkällä. marjat ja omenat oli säilötty, perunat nostettu kellariin ja sienet suolattu. Kesäiset ilmat olivat vaihtuneet hyvin sekaviksi, välillä aurinko paistoi täydeltä terältä, välillä se piiloutui sadepilveen itkemään päivien lyhenemistä. Tiesithän, että aurinko pikkuisen pelkää pimeää ja kylmää.
”Voi hyvä tavaton”, tuumasi Mummokuningatar eräänä aamuna, kun vilkaisi aamukahvin jälkeen verhojen rakosesta ulos.Koko linnan piha oli tulvillaan keltalehtiä, kun kaikki puutarhan puut olivat päättäneet pudottaa ne yhtä aikaa. Ehkä niillä oli ollut oikein kilpailut, kenenkähän lehdet ensin ehtivät, kenen taas kauimmaksi tuulen sylissä pääsevät. Keltalehtien Olympialaiset, naureskeli Mummokuningatar, ja kaatoi Harmille kermaa kultaiseen kuppiin.
” Voi Harmi, nyt meillä on kova työpäivä edessä, ja minä kun meinasin tänään leipoa pähkinäkakkua.”
No, eipä siinä auttanut muu, kuin hakea harava ja ryhtyä työhön. Mutta kas, Mummokuningatar saikin monta ystävää apulaisiksi. Siilipariskunta Siponen oli jo hyvin uninen, siilit kaipasivat talvikotia horrostellakseen rauhassa. Ja niinpä ne kysyivät Mummokuningattarelta, saisivatko käyttää puiden lehtiä rakennusaineena.
Tokihan se sopi, oikein mielissään Mummokuningatar oli tuosta pyynnöstä. Ja niinpä pienet siilit kuljettivat piikeissään lehtiä suureksi kasaksi, alkoivatpa tuossa touhussa autella myös metsämyyrät ja Jänis Puputtaja poikasineen. Ne loikkivat niin kiireesti edestakas, ettei niitä saatu edes kuvaan asettumaan, mutta sinä voit piirtää ne siilien pesän taakse, osaatko?
Kun pesä oli valmis – ja mahtava keko siitä tulikin, Siili Siposet kokeilivat sen sopivuutta, ja hyväksihän tuo todettiinkin, pikkusen kun siellä sisällä vielä lehtiä siirrellään, niin kaikki poikasetkin mahtuvat hyvin nukkumaan. Ainahan uudessa kodissa pitää pikkusen etsiä huonekaluille sitä oikeaa paikkaa. Äiti Siponen halusi suuren punaisen vaahteranlehden makuupaikkaan peitoksi, ja isä Siponen oli sitä mieltä, että ovena sai olla vanha tammenlehti, sitä ei talven myrskyt vie mennessään. Ja vielä pitkään ennen pakkasia oven pielessä kukoisti kaunis kesäkukka.
Metsämyyräveljekset Sammal ja Syöppö olivat uupuneita kuljetettuaan lehtiä siilien pesän rakennustyömaalle, ja niinpä he päättivät kokeilla myös nukkumista lehtipeiton alla. Kylläpä uni tulikin nopeasti, ja makeaa se oli, niin kuin aina raskaan työn jälkeen.
Mutta lehtiä oli vielä hyvin paljon. Harmi keräili kaikkein kauneimman väriset lehdet ja leikkeli niistä tähtiä. Mummokuningatarta nauratti, mikähän kissalla on ajatus, se vain leikkii ja laiskottelee, kun hän itse haravoi ja haravoi.
Mutta niin hauskaa se haravointi kuitenkin oli, että Mummokuningatar päätti paistaa välipalaksi lettuja koko porukalle. Ja arvaathan miten sellaisen herkuttelun jälkeen kävi – kaikilla oli masu niin täynnä, että päivänokoset piti ottaa. Ja kaikki muut pikkuisen torkahtivatkin, mutta Harmilla oli muuta puuhaa. Se etsi liimaa linnan askarteluhuoneesta, eikä meinannut millään löytää. Mitä ihmettä sillä oli mielessä!
Torkkujen jälkeen aloitettiin jälleen työt. Letuista kiitokseksi pikku lintuset rakensivat kullankeltaisista lehdistä Mummokuningattarelle komean kruunun, tämä kun oli kiireessä unohtanut oikean linnan hellan ääreen lettuja paistaessaan. Kylläpä kruunusta tulikin upea.
Onerva Oravainen oli hyvin ihastunut kauniiseen vaahteran lehteen, hän sovitteli siitä itsellen mekkoa. Oi, jos olisi vielä ollut kesä, hän olisi tehnyt lehdistä vielä upean aurinkovarjonkin! Kylläpä lehdistä voi tehdä mitä vain!
” Helei, katsokaapas minua!” huuteli hiiriperheen nuorimmainen, uhkarohkea ja hiukan villi Hupeli. Hän oli hypännyt tuulessa leijailevan lehden selkään, ja sai hurjaa kyytiä sinne tänne ja lopulta alas. Eikä hän välittänyt Mummokuningattaren varoitteluista, vaan kiipesi kiireesti uudestaan puuhun,niin kauan kuin lehtiä siellä riittäisi hän harjoittelisi laskuvarjohyppyjä ja -liitoa.
”Mutta Harmi, missäs sinä olet laiskotellut, kun me muut olemme ahkeroineet koko päivän?” huudahti Mummokuningatar, kun Harmi lopulta kantamuksineen tuli pihaan. No, arvaatkos. Liimatuubi oli löytynyt, ja nyt Harmi alkoi luoda Mummokuningattarelle ihan uutta syyslookia, kuten hienosti sanotaan. Uutta syysasua. Harmi liimaili tähdiksi leikattuja kauniin värisiä lehtiä Mummokuningattaren työmekon päälle
Voi, että siitä tulikin hieno. Selviääköhän Harmi hommasta ilman, että sotkee liimalla itsensä? Minä luulen että se saattaa vahingossa liimata yhden tähden myös pörröiseen häntäänsä. Jos sinustakin tuntuu siltä, voit piirtää siihen komean lehden!
Siitä kyllä tulisi kokonaan uusi satu, kun iltasella Mummokuningattaren piti ujuttautua pois upeasta syysmuotimekostaan. Mitenköhän tuo mahtoi onnistua?
Mutta lopulta, iltateen jälkeen Mummokuningatar pujahti ruusupeittonsa alle, risti kätensä ja siunasi kaikki rakkaansa. Päivä oli taas ollut hauska, ja niinpä hän nukahti Harmi kainalossaan onnellisena ja tyytyväisenä. Sen pituinen se.
Väritä kuva tietokoneen piirustusohjelmassa tai tulosta ja väritä liiduilla.