Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Savitaipaleen Ukkokerho teki syysretkensä Laukaan Kuusan Tupaswillaan. Täysi bussilasti ukkoja aloitti matkansa mukavassa kesäkelissä, olipa muutama eukkokin mukaan päässsyt.
Koko Tupaswillan suuri pihapiiri oli varattu juuri meille.
Tupaswillan nimeä oli aikanaan mietitty kovasti, ja samalla kuokittu turvetta lammen rantamalla, siinä tiukka turvemätäs oli hommaa haitannut. Isäntä oli tokaissut harmissaan ”helekutin tupasvilla!” (tai jotain sinne päin!), ja siitähän tuo nimi saatiin.
Ihan ensimmäinen rakennus on pienen pieni savusauna lammen rannalla, kunnes sitten Hartolasta löytyi vanha hirsitalo, jonka myötä alkoikin sitten melkoinen kamppailu monien virkamiesten ja paperien kanssa.
Tällä kertaa sen upeissa saleissa hienoja kalusteita ja tauluja ihastellen saa nauttia myös herkullisen noutopöydän annista, keittiön kesähelteisissä tunnelmissa hymyilevien emäntien tarjoamana.
Kierrettiin kesällä työnäytöspaikkana olleen aukion kautta koneita ihmetellen.
itenkähän tuon tonnikaisen tuolta vielä liikkeelle saa, kun ei sitä sinne ole tavallisin konstein tieltä pois saatukaan!
Saunaan mahtuu 150 kylpijää, siellä saa myös mainioita turvekylpyjä – naisista tulee kuulema niin kauniita, ettei kotona enää tunne! Savusaunan hirret on tuotu Muuramesta, ne ovat todella mahtavat ja vahvat, vaikka isäntä kertoo ne veistetyksi 1600-luvulla!
Saunassa on muuten vihittykin kaksi paria -e ipä ole pukeutumisongelmaa, pelkkä pyyhe on riittänyt, jopa papillekin!
Kaikkein suurin talo on tuotu alunperin Venäjältä, ja ollut Peiksämäellä kaksikerroksisena asuintalona. Tämä valtava suojeltu talo olisi mennyt maantasalle, ellei Asseri olisi apuun ehtinyt, Abc-ketju tarvitsi näet maapohjan parkkipaikoilleen. No, parkkipaikkoja ei tullut, mutta ehkä hiukan harmistuneet pieksämäkeläiset ovat kyllä käyneet katsomassa talon uutta elämää.
Tämä mahtava rakennus muuten lämpiää savusaunan jälkilämmöllä!
Katsokaa ja ihmetelkää! Suuri sali on todella niin suuri, että tarinoita kertovaa Asseria pöytien takana ei juurikaan näy, eikä hän edes ole talon päässä asti!
Aivan mainioita tarinoita täällä kuultiin. Pirunpelto on syntynyt ja kypsynyt isännän päässä ”tämän hatun alla savusaunassa”, ja todellisesta elämästä siinä on paljon, paljon. Monet hahmot ovat ihan oikeasta elämästä, eikä tarinaakaan ole paljon tarvinnut värittää.
Valtavan tuvan korkealla seinällä on suuren siperialaisen karhun talja.
Kaataja on ampunut sen yhdellä luodilla kymmenen metrin päästä, ja tuonut taljan tänne odottamaan aikoja, jolloin ”perikunta päättäää mitä sille tehdään.
Kun nälkäisimmät lähtivät jo makoisalle karjalanpaistille, koneista kiinnostuneet jäivät vielä katselemaan sitä kuulua Torikan sika-autoa, joka perinnepäivän kiihdytysajoissakin pörräsi muiden mukana.
Tekniikkaa näissä autoissa on yli allekirjoittaneen ymmärryksen -rengaspaineita voi kuulema säätää hytistä! Teki mieli kysellä tästä ihmeestä, mutta metsäkoneissa on nykyäänkin sama systeemi,viisaita ovat olleet venäläiset insinöörit jo aikoinaan!
Jouluun asti Tupaswilla on kohtalaisen puukattu. Löytyyhän sieltä suuret Joulumarkkinatkin 11.12. hevosajeluin ja tietenkin Joulupukki kaiken muun touhun lisäksi.
Pikkuhiljaa ukot ja eukot hyvästelivät emännät ja Asserin, joka jäi vilkuttamaan valtavien kuusten katveeseen, jotka on itse poikasena istuttanut. Siellä vilttihatun alla kiehuu ja kuohuu valtava määrä uusia suuria ja pieniä suunnitelmia tälläkin hetkellä, onnea ja menestystä niille!
Jos tulomatka tehtiin syystunnelmissa, niin kotimatkalla yllättikin sitten lumisade. Ensilumi peitti kotimaisemat, kesärenkailla ajelevat koristelivat tiet ihmeellisillä kuvioilla. Onneksi tämä eukkonen sai alleen talvirenkaat vielä illan hämärtyessä, jotta pääsi turvallisesti kotiin asti.
Kiitos Ukkokerholle antoisasta päivästä!