Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Vielä on maisema valkoinen, pakkastakin hiukan, kun päätetään lähteä metsäkävelylle ennekuin säätiedotuksen kertomat vesisateet paljastavat taas mustan maan, ja tekevät polkeentuneet metsätiet liukkaiksi.
Talvi on jo alkanut rakentaa kirkkoaan metsään.
Lunta on parhaimmillaan saappaan varteen asti, joten poluttomassa metsässä kulkeminen käy päivän jumppahetkestä. Puhtaalla hangella on pienen pieniä polkuja ,jotka johtavat sormenmentäviin kolosiin. Päästäiset ja pienet jyrsijät etsivät kuumeisesti einettä hengenpitimiksi, valkohäntäkauriit ovat kulkeneet edes takas, ja kaivaneet esiin pienen ruohomättään.
Hirvet ovat olleet todella paljon liikkeellä, melkein pihassakin ovat käyneet, ovatpa olleet rauhattomia! Päätämme kiertää lammen katsoaksemme joko kalliolta valuva vesi on rakennellut urkupillejä kuusikkoon. Onhan siellä: jotkut pillit ovat kullanvärisiä, jotkut ovat hopeisia, mukavasti kiharaisia. Ja hento lorina kuuluu. Kunhan uudet pakkaset taas tulevat tämän kirkon urut saavat mahtavat muodot!
Vanhan ladon jäänteet kuusikon keskellä kertovat ajasta, jolloin kylän pojat laskivat hurjaa kyytiä suksillaan mäen päältä lammen rantaan pellon pientaretta. Sittemmin samat pojat olivat istuttamassa kuusia entisille leikkipaikoilleen, joista nyt kertovat enää surullisen harmaat osin romahtaneet ladon seinät.
Äkkiä metsästä alkaa kuulua räikän ääniä! Ahaa, siksi hirvet ovat olleet niin rauhattomia, ajo on meneillään. Ja sielläpä metsätiellä näkyykin joukko punatakkisia – ei toki joulutonttuja vielä, vaan hirviporukkaa. Hirvet taisivat tuntea maaston paremmin ja pujahtivat ajosta läpi jo toisen kerran. Kuljemme hetken samaa matkaa porukan autoille asti – sen on etsittävä uusi ajo muualta.
Jatkamme lammen kiertämistä moottorikelkan ja autojen jälkiä myöten. Metsään on tulossa hakkuu, ja sitä ennen metsänomistaja on käynyt ottamassa koivun kyljestä pois kauniin, säännöllisen pyöreän pahkan, jonka kasvua on vuosikausia ihailtu.
Tien varren raidassa on hirven hampaan jäljet – ei ole herkku kovin maistuvaa ilmeisesti ollut. Hangesta törröttää myös vanhoja teräviä tynkiä – majavahan niitä on jättänyt korjatessaan satoa patorakennelmiinsa. Pienenpienestä pyöreästä lammesta johtaa puronen tähän isompaan lampeen, vesi on mustaa. Kesällä lammen puolella on mahtava ahvenpaikka…
Vedet lammissa ovat aika korkealla, ja tästä isommastakin virtaa oja vuolaasti järveen asti. Järvi on jäässä – saapa nähdä vieläkö kauan,vai sulattavatko luvatut suojasäät sen vielä.
Vielä ehtii kuitenkin ajaa kelkalla kauroja valkohäntäkauriille aukon laitaan, sukkelimmat sujutella suksillakin latupohjilla tai sänkipellolla. Nautitaan sinistä illoista ja aamuista!