Vanhaan pappilaan kokoontui perjantai-iltana iloinen joukko lemiläisiä. 23 paikalla ollutta ja heidän lisäkseen yhtä hengessä tilaisuuteen osallistunutta yhdisti syntymävuosi 1956.
Nykyajan tyyliin tilaisuudessa otettiin belfie. Sen otti tapahtumaa pianonsoitollaan ilahduttanut Eija Vakkila.
Tältä joukkio näytti edestäpäin:
Jos ihmettelette, kuka on tuo harvahampainen ja -partainen heppu eturivissä, niin hän on Kapiaisen Jussi. Miesparka kun ei tässä tilaisuudessa voinut olla läsnä kuin henkisesti. Vara-Jussistakin pidimme hyvää huolta:
Jussi kuuluu Lemillä vuonna 1956 syntyneisiin ja Lemillä edelleen asuviin. He ovat enemmistö nyt Lemillä asuvista 56 hengestä. Perjantaina pappilaan tulleista sen sijaan muukalaiset olivat hienoinen enemmistö. Muualta tulleillakin oli jo takana 20-30 Lemin-vuotta, joten aika hyvin on paikkakunnalle juurruttu.
Yhtä kaikki, syntymäpaikasta ja elämänvaiheista huolimatta ikätovereilla, aiemmin ventovieraillakin, on paljon yhteistä – yhteisiä kokemuksia ja muistojakin. Lemillä koulunsa käyneillä muistoja riitti kunnansihteeriltä anotuista tossurahoista Ruomin koulun sinkkiämpäreihin, joista Leila Gloria Muhli jakeli lihasoppaa. Lappeella syntyneet taas saivat kaupungin kouluissa ensimmäisen kosketuksen Lemiin ja lemiläisiin.
Parituntinen sujui kuin huomaamatta ikätovereihin tutustuessa, rupatellessa, muistellessa ja Suomen maantietoon ja kuusikymppisten eri asuinpaikkoihin perhtyessä. Eija Vakkilan loihtimat nostalgiset sävelet loivat mainion taustan illanistujaisiin. Siitä ei jäänyt epäilystäkään, etteikö tavattaisi uudelleen, viimeistään kymmenen vuoden päästä.
Suhteellisen vähällä vaivalla syntyi hauska tapahtuma, jonka konsepti on vapaasti nuorempien kopioitavissa. Neuvoa voitte kysyä vaikkapa Anneli Latulta, joka tiettävästi oli yhteissynttäreiden idean keksijä ja toteutuksen johtava hahmo.
Anneli Lattu ja Leena Kautto huolehtivat siitäkin, että vara-Jussi Kapiainen pääsi juhlista kotiin – taksilla.
Tilaisuudesta jäi kokoonkutsujalle muistoksi myös muutama nimineula.