Itsenäisyyspäivä on aina ollut merkittävä juhlapäivä Lemillä. Niin tänäkin vuonna.
Päivä alkoi jumalanpalveluksella ja seppeleenlaskulla ja päättyi ilotulitukseen.
Seppeleen sankarihaudoille laskivat Veli-Pekka Okko kunnan puolesta, Unto Nikunen sotainvalideista ja Paavo Kouvo sotaveteraaneista. Lemin Laulumiehet juhlisti sekä jumalanpalvelusta että seppeleen laskua.
Juhlapuheen pääjuhlassa koulukeskuksessa piti eläkkeellä oleva kunnan hallintojohtaja Markku Peutere. Hän kertoi havaintojaan ja kokemuksiaan 38 vuoden ajalta, mitkä hän on Lemillä asunut. Ensi kosketus paikkakuntaan oli jäänyt pysyvästi Peutereen mieleen:
– Ajelin pikkufiiatillani upouutta, edellisenä syksynä 1977 valmistunutta Iitiäntietä vaikuttavan näköisen kirkon kohdalle ja siitä ohikin. Ensin Huttulaan päin tietä, joka muuttui pian sorapintaiseksi. Sitten käännyin takaisin ja jatkoin päällystettyä tietä Suntianlahden tasalle. Palasin takaisin tapulin risteykseen ja totesin, että tässä sen täytyy olla, Lemin keskustan.
Vasta sitten hän havaitsi puisen kunnantalon, sen pihassa pari traktoria ja autoa, piharakennuksen ulkohuusseineen. Peutere oli tullut haastateltavaksi kunnansihteerin virkaan.
Hänet valittiin virkaan, ja niin jämsänkoskelaisesta tuli lemiläinen.
– Elämä Lemillä vaikutti kunnantoimistolta ja papereista katsoen vireältä ja energiseltä, jopa räväkältä. Kunnantalon ulkopuolella se oli kuitenkin enemmän perinteitä, vanhaa ja verkkaista kuin nykyaikaista ja uutta. Kuukanniemi oli uutta, sen asuntoaluetta ja kunnallistekniikaa rakennettiin. Sinne muutti lapsiperheitä.
Kirkonkyläkin alkoi kehittyä, kun kunta osti Veikko ja Raili Aloutiselta 43 hehtaaria maata. Tonttimaata riitti. Liikekeskukset rakennettiin niin kirkolle kuin Kuukanniemeenkin. Kunta edisti elinkeinotoimintaa vahvasti. Vaikka vedenalaisen hitsauksen patentti menikin ulkomaille, uusia työpaikkoja syntyi erityisesti metallialalle.
– Lampaanrasva on ollut voiteluaineena monien hankkeiden edistämisessä, Peutere totesi särään viitaten.
Parhaimmillaan Lemin työpaikkaomavaraisuus nousi 70 prosenttiin, mutta rakennemuutos kuritti. Lemiä alettiinkin markkinoida rauhallisena, turvallisena ja luonnonläheisenä asuinpaikkana. Lemi pääsi monen lapsiperheen ja sellaiseksi havittelevan uudismuuttajan suosioon.
1980-luvulla valtio kiristi otettaan kunnista. Ne saivat uusia tehtäviä ja velvoitteita valtionosuus porkkanana.
– Lautakuntia oli enimmillään 20. Paperia kului paljon, kopiokone oli hieno ja tehokas. Kunnanhallituksessa kirjattiin enimmillään yli tuhat pykälää vuodessa. Tietoa oli olemassa paljon, mutta päättäjien ja kuntalaisten käytössä aina liian vähän, Peutere kuvaili kunnantuvan elämää.
Lemillä on aina riittänyt halukkaita kunnan luottamustoimiin. Vaivalla saavutettu itsenäisyys on onnistuttu säilyttämään. Mutta itsenäisyyden jatkuminen ja palveluiden säilyminen ovat jatkuvasti puntarissa.
– Konsultit ja komiteat ovat kasanneet valtavasti raportteja ja mietintöjä lakien säätämisen ja demokraattisen päätöksenteon pohjaksi. Pienissä kunnissa mietintään ja päätäntään osallistuvat samat ihmiset, joiden vastuulla on myös arkinen asioiden hoito, palvelutuotannon kehittäminen ja pyörittäminen, rakentamiset ja purkamiset. Tämä sekamelska kuluttaa aikaa, voimia ja energiaa valtavasti. Eikä loppua näy, Peutere totesi.
Talkootyö on yksi Lemin vahvukksista, Markku Peutere totesi.
Peutrere ei suunnitellut jäävänsä Lemille liki 40 vuodeksi ja pitempäänkin. Mutta niin vain kävi. Puolisolle löytyi mieluisa työpaikka Lappeenrannasta, lapsille perhepäivähoitopaikka kävelymatkan päästä. Terveysasema, kauppa, pankki, posti ja kirjasto olivat kaikki vieressä. Lasten koulumatkasta tuli lyhyt ja turvallinen. Ihmiset kylällä tunsivat toisensa.
– Työssä ja vapaalla tutustuin erilaisiin ihmisiin ja osallistuin toimintaan, juurruin paikkakuntaan. Kaikille ihmisille se ei kuitenkaan ole yhtä yksinkertaista ja helppoa, Peutere muistutti.
Tonttikauppojen yhteydessä syntyvillä mielikuvilla ja odotuksilla, ostajan unelmilla, on suuri merkitys.
– Kun kunta valitsee tien, jossa keskitytään markkinoimaan luonnonläheistä ja terveellistä asumista, viihtyisyyttä, puhdasta ympäristöä, toimivia palveluja ja omaleimaista kulttuuria, olisi varmistettava, että näille löytyy katetta, Peutere korosti.
Juhlan tervetuliaispuheen piti kunnanvaltuuston puheenjohtaja Veli-Pekka Okko. Pekka Hyyrynen lauloi Seija Tapanaisen säestyksellä.
Lemin nuorten puheenvuoron piti yhdeksäsluokkalainen Anni-Emilia Pekkanen. Hän muun muassa kertoi iso-isoisänsä sotataipaleesta ja evakkotiestä.
Lemin reserviläisten puheenjohtaja Ari Ala-Outinen luovutti reserviläisliiton kunniamerkit Lasse Partaselle ja Lassi Hietamiehelle.
Lemin itsenäisyyspäivään kuuluivat vielä illan soihtukulkue mehutarjoiluneen ja ilotulitus urheilukentällä. Raketteja ampuivat Janne Taipale, Lasse Partanen ja Juha Junnonen.