Lauri Jäntin säätiö palkitsi kunniamaininnalla savitaipalelaisen kasvitieteiteilijä Seppo Vuokon kirjan Latva pilviä piirtää.
Jokaista suomalaista kohti on 15.000 puuta, yhden metsän verran. Yhteensä puita kasvaa Suomessa 78 miljardia
Puista puhutaan yleensä joukkona, metsänä ja metsinä. Mutta millainen on puun elämä ja todellisuus yksilönä? Miten puu ”näkee” valon? Millainen on puun kosketusaisti? Mitä puu muistaa?
Seppo Vuokko on kirjoittanut puista kiehtovan, jännittävän ja tieteellisesti pätevän kirjan Latva pilviä piirtää.
Ihmiset ovat aina kunnioittaneet suuria puita ja sijoittaneet niihin myyttisiä ominaisuuksia. Puita ei kuitenkaan tarvitse inhimillistää todetakseen, että ne ovat äärimmäisen kiehtovia eläviä sellaisinaan, puina.
Seppo Vuokko kirjoittaa puiden tavasta aistia ympäristöään, välittää itsestään viestejä ja käsitellä saamaansa informaatiota. Hän pohtii kasvin muistia ja tietoisuuden mahdollisuutta. Esimerkiksi puulla on eräänlaista järkeä tai älyä, vaikka sillä ei ole aivoja. Se osaa jopa – ihmisen kielellä ilmaistuna – huutaa apua.
Puut olivat maapallolla jo kauan ennen meitä ihmisiä – puiden historia yltää noin 400 miljoonan vuoden taakse. Uusia puulajeja löytyy edelleen, mutta valitettavasti moni puu kuolee nykyäänkin sukupuuttoon.
”Kasvit ja eläimet ovat nousseet samoista lähteistä ja yhteisistä kantavanhemmista. Kasvit ovat satojen miljoonien vuosien aikana kulkeneet niin paljon omaan suuntaansa, että ihmisen on vaikea ymmärtää kasvin elämää. Vaikka olemme varttuneet kasvien rinnalla, ne ovat meille perin vieraita”, Vuokko kirjoittaa.