Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kun Imatralla pysähdyimme hetkeksi kadun laitaan, samalle kadulle pysäköi myös ihmeellinen kulkupeli.
Jätskille pysähtynyt kuski kertoi, että autossa on vasta pohjamaali, jo huomenissa se menee saamaan varsinaisen värinsä, punaruskean. Sitä varten auto puretaan kokonaan, joten nyt sattui olemaan viimeiset hetket nähdä kaunotar tänä vuonna. Ensi vuonna sitten entistä ehompana uudestaan.
Sisältä auto on niin yksinkertainen kuin vain voi, kahden hengen kuppimaiset istuimet, ratti ja vaihdekeppi. Mittareita vain nimeksi. Tuulilasin pyyhkijöitä ei tainnut olla, mutta lasi on lipan alla, ja avattava.
Ei tähän suurta perhettä mahdu, eikä reissukamppeitakaan paljon, mutta kulkeepa missä hyvänsä, takuulla kääntää päät. Eikä ole ihan halpakaan – muutaman tavallisen nykypurkin sen hinnalla helposti saisi. Mikähän lie kulutus – enpä tullut kysyneeksi.