Teksti ja kuva Sirkka-Liisa Vaalivirta
Ei se ihan helposti isoista viitoista huolimatta löytynyt Haapamäen Höyryveturipuistokaan. Maisemat ovat muuttuneet, puut kasvaneet ja uusia talojakin rakennettu.
Kiskoilla seisoo rautaa kolme miljoonaa tonnia.
Mutta museo on toki ennallaan, Martti Vainion johtamana. Toki ravintola ja tanssipaikka on vuokrattu toisille yrittäjille, mutta kyllä Martti sielläkin touhuamassa nähdään, jos ei muuta, niin tanssilippuja myymässä.
Puistossa voi myös leiriytyä, siellä on vaunupaikkoja, ja erittäin hyvät suihkut ja WC-tilat. Lapsille on monenlaista leikkipaikkaa pomppulinnasta alken, pääseepä ajelemaan pikkujunallakin melkoisen kierroksen. Vanhempi pariskunta kertoi itsekin juuri kyytiin käyneensä, ihan helpolla penkkiin ei kuitenkaan pääse, kun jalka ei enää oikein nouse .
Pitkin nurmikoita on erilaista rautatietavaraa, opasteita, resiinoita ja se sellainen, kun vanhassa elokuvassa laulettiin, että topparoikka tulee..
Ja voi sitä veturien määrää! Silmänkantamattomiin niitä oli, kolme miljoonaa tonnia rautaa! Valtavia vekottomia ne ovat olleetkin!
Muutamassa härkävaunussa on esillä evakkoreissujen kuvia ja tavaroita.Joku on ottanut mukaan potan, joku pienen nyytin. Nykyihmisen kannattaisi miettiä, mitä itse ottaisi, jos aikaa lähteä ja jättää koti olisi 10-15 minuuttia. Tässä maailmassa monelle se on nykyäänkin ajankohtaista.
Monenlaiset tarinat heräävät omassa mielessä puistossa kulkiessa. Isän puolen suvussa kun on ollut rautatieläisiä Viipurissa. Ja monet meistä mummoikäisistä olemme olleet höryveturin puksuttavassa, turvallisessa ja rauhallisessa kyydissä. Hyvin ehti mihin vain!