Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Jo kymmenen vuoden ajan Savitaipaleen Kylliälän kyläyhdistys on järjestänyt tapahtumia Sapassi-viikolla. Tänä vuonna konsertoimassa oli Korsuorkesteri, joka tässä esiintyy jo ohjelman toisella puoliskolla.
Miehet vas. Pepe Kovanen, Aimo Varjotie, Jarmo Peippo, Markku Juoksukangas ja Kalevi Hautamäki.
”Himmelitaivaan” alla on alun alkaen järjestetty Raija Mäkelä-Eskolan ideoimana kesätapahtumana. Se alkoi Omenapuu-teatteriesityksinä, ja nyt viimeiset viisi vuotta suurteltta-konsertteina Markku Kylliäisen pihapiirissä ja naapurissa ite-taiteilija Heikki Kylliäisen Satumökkipihana sekä Paarkallion metsäkirkko-iltatapahtumana. Eivätkä kylän ihmeet siihen lopu, nähtävänä on myös Lauri Kylliäisen perustama monenlaisten käsityökalujen kotimuseo!
Tänä vuonna konsertoimassa oli Korsuorkesteri. Ohjelman toisella puoliskolla armeijan harmaat oli vaihdettu Suomen juhlavuoden kunniaksi sinivalkoisiin jopa kitaroita myöten!
Orkesterissa soittavat Pepe Kovanen, Ruokolahti, kitara ja laulu, Aimo Varjotie, Keuruu, laulu ja kitara, Jarmo Peippo, Lappeenranta, rummut, Markku Juoksukangas, Sysmä, basso ja Kalevi Hautamäki, Kouvola, harmonikka. Toisaalta kaikki taisivat soittaa mitä vaan ja myös laulaa.
Joku sanoikin, että mahtavaa yhteispeliä. Rautalankaosiolla kitaraa soitettiin selän takana, polvillaan ja monenlaisin koreografioin! Kuinka ihmeessä: tuskin tämä porukka erillään asuvina kovin tiiviisti pystyy yhteiharjoituksia pitämään!
Tunnelmat konsertissa vaihtelivat ”Röhörannasta Äänisen aaltoihin” armeijan harmaissa. Jotkut laulut olivat syntyneet tuosta vain, kuten ”Perunan kukkiessa”. Olivat ajelleet keikkareissulla valtavien kukkivien perunapeltojen keskellä, kun oli hoksattu, että tuosta laulu, valssin tahtiin. Siitä soitto säveltäjälle ja sanat pulpahtelivat kuin potut laariin, niinpä suuren suosion saavuttanut Pekka Hartosen ja Jorma Toiviaisen yhteistyö puhkesi kukkaan.
Tähän orkesteriin pääsevät vain mestarismiehet, mainittakoon esimerkiksi rumpalin partioleirillä saavuttama juoksukilpailun neljäs sija, ja basistin mahtava saavutus: 25 vuotta tuotettu puhdasta maitoa! (Nämä jäivät tärkeimpinä mieleen suurena maidon kuluttajana kirjoittajalle.Olinhan itsekin kerran kolmas satasella. Meitä oli kolme juoksijaa, ja olin taittanut 50 metriä,kun toiset olivat jo maalissa….mutta lusikka tuli!)
Kalevi Hautamäki, Kouvolan harmonikansoittaja ja soiton opettaja, ja esimerkiksi ”Raatteentien ” säveltäjä (sanat Rauno Soljo) aloitti soiton opettamisen jo 16-vuotiaana! Yhden oppilaansa, Sampo Lavikan, hän sai kainaloonsa konsertissa.
Oikealla kuvassa myös rumpuja paukuttanut Peippo.Upea Kouvolan harmonikka herätti ihastusta myös yleisössä, joten tässä siitä tärkeä kuva.
(Itsellekin ihania muistoja nuoruusajalta, jolloin Mainos-Nastan kesätyttönä somistin Kouvolan Harmonikka-liikkeen ikkunaa….)
Ja tässä kuvassa on puhtaan maidon tuottaja Juoksukangas.
Lehmiä hänellä ei ole enää viiteen vuoteen ollut, mutta oli meillä muutakin yhteistä kuin entinen ura karjahommissa. Vaari oli mennyt aikanaan kotivävyksi taloon, nimi oli silloin Hahl. Ottipa sitten vaimonsa nimen ,olihan talokin Juoksukankaalla. (Niinhän se minullakin on esi-isän äidin nimi…)
Kahvitauon jälkeen tällä juhlapuku-osiolla siis kuultiin mahtavaa rautalankamusiikkia Mantshurian beatistä Emma-twistiin, ”Pienet kukkivat kummut”, josta kerrottiin, että säveltäjänsä ainoan kappaleen oli tytär kieltänyt tältä porukalta, sovitus ei kuulema ollut sopiva. Soittivat kuitenkin. Samoin kuin kaikissa sotivissa maissa suosituimman kappaleen ”Liisa pien”.
Konsertin lopussa tunteet vaihtelivat itkusta suureen kunnioitukseen ja riemuun.”Ystäväni, muistathan” kertoi menetyksestä ja kaipuusta, ”Veteraanin iltahuuto” kuunneltiin seisten, ja ”Sillanpään marssilaulun” pojat esittivät omana tunnuslaulunaan. ”Maamme- laulu ” laulettiin yhdessä seisten.
Yleisöä oli paljon, ja se oli hurmaanukseen asti tyytyväinen.
Juhani Kylliäinen juonsi tapansa mukaan ansiokkaasti tapahtuman, tällä kertaa kukkiakaan ei ollut unohdettu,vaan komeat sinivalkoiset orkesterille ojensi ”ikifani”, tässä kuvassa kukat saa myös pihapiirinsä tapahtumalle tarjonnut Markku Kylliäinen (vas.)
Tänä vuonna sää suosi tätäkin tapahtumaa, ei satanut eikä jyrissyt, parkkipelto oli kuiva ja paarmoja oli kuten ennenkin. Eero Korhola videoi konsertin, häneltä voi kysellä näitä ”muistoja”. Pitkä konsertti mahtuu kahdelle DVD-levylle.