Tällä palstalla esittelemme viikoittain yhden sanan itsenäisyyspäivänä julkaistavasta, Mirja Heinisen toimittamasta Lemin murteen sanakirjasta.
pettyä v. 1. erehtyä. | Enks meä sant sinul yhtsuoroa et meä em mäne kellekeä (vaimoksi) mut mite lie pettynt mänemeä. | Pettyyhä hevonekii neljält jalalt taikk–ihmine (= saatikka ihminen) yhölt kielelt, sp. | Tottaha eukko hoasto mut toist (= toiset) pettyit, käsittivät väärin eukon puheet. 2. Jos tavallisest kerra (hevosen)vaihtua teheä, kyl siin vähä pettyy kumpanekii. | Kumpane höist nyt pettynyö siit? — Kyl se Miina pettyy, renki palka ottoa vaikka Miina luulee, ettei tälle tarvitse maksaa.