Tällä palstalla esittelemme viikoittain yhden sanan itsenäisyyspäivänä julkaistavasta, Mirja Heinisen toimittamasta Lemin murteen sanakirjasta.
tirskeä a. 1. ilmasta: kirpeä, pureva. | Oli kova pakkanen ja pureva tuuli. Se on nii kirpatsoa tuo ilma, tirskijeä ja kirpatsoa. | Ulkona on toas nii tirskijeä. 2. mausta: kitkerä, karvas, katkera. Vrt. tihverä. | Se (kalja) käi (vanhetessaan) nii kimpuraks ja muute sellaiseks tirskiäks. | Määhnä (= muikun mäti) oli puserrettava pois rääpyksistä, ennen kuin ne ruokittiin silakoiksi. Se tul nii tirskiäks siin kala sisäs. 3. Kylläpäs se o tirskiä kulkemoa, kävelee reippaasti ja vauhdikkaasti.
(Tirskeä ja muut aakkosten loppupuolen sanat sisältyvät kaksiosaisena painettavan sanakirjan toiseen osaan, joka ilmestyy vähän myöhemmin talvella. Itsenäisyyspäivänä julkaistavassa ensimmäisessä osassa ovat sanat a:sta n:ään.)