Teksti Sirkka-Liisa Vaalivirta, kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta ja Terttu Kultanen
”Aika kului aatellessa, näitä runoja rustaillessa”
Hely Hyrkkänen, 81, istuu lukulampun alla ja lukee muutamia runoja upouudesta runokirjastaan .
Julkaisutilaisuus pidettiin viime tiistaina Suvannon Kuolimo-salissa.
Mukaan juhlaan olivat tulleet monet hyvät ystävät myös maalauspiiristä, jossa runoilijamme on ahkerasti luovuuttaan harjoittanut. Siitä todisteena kirjan kuvitus, runsaat värikkäät kuvat ovat kaikki Hyrkkäsen maalauksia, samoin kuin kaunis kansi.
.
Tilaisuudessa esiintyivät Terttu ”Charlotta” Kultanen säestäjänään Heikki ”Taneli” Hytti, ja Hyrkkänen muisti monesti mainita, kuinka suuri apu Tertusta oli hänelle ollut.
Kultanen tähän, että tottahan toki hän auttoi, kun kokemusta oli jo kertynyt kesällä julkaistun ”Sata runoa Savitaipaleelta” -kirjan myötä, eikä hän kuulema pahakseen panisi, vaikka joku muukin nyt innostuisi kirjan verran runoilemaan.
Ikkunan takana puolensataa tilhiä lensi edestakas suurten puitten latvoissa lunta pudottaen, leväten, kirjastakin kauniit tilhet löytyvät Hyrkkäsen taulusta.
Ihan kivuitta ei runokirja syntynyt. Vaikka runoja on tullut kirjoitettua koko ikä, niin nuoruuden runot ovat hävinneet sanamukaisesti tuhkana tuuleen. Eivät ne huonoja olleet, naureskelee Hely, hyviä uunin syttyjä…
Osa kirjaan tarkoitetuista hävisi kovalevyn särkyessä. Kirjan päättää kaunis järvimaisema, ja viimeinen runo, oman miehen muistoksia kirjoitettu:
”Kun kuolema rakkaani vei,
ei siinä sanota, että hei hei.
Ei sitä järjellä voi käsittää,
eikä tuskaansa pois lähettää,
kun lähdön hetki on tullut”……
Mutta yksinäiseksi Hely Hyrkkänen ei itseään tunne. Harrastukset, monet ystävät ja varsin runsaslukuinen jälkipolvi pitävät mielen virkeänä. Tiedä vaikka lisää kirjoja syntyisi, uusia runoja kun pukkaa tulemaan kaiken aikaa. Tätä kirjaa on painettu 300 kappaletta, ja sitä on myynnissä 18 euron hintaan ainakin Torikahvilassa, Ellenin kukkakaupassa, silmälasiliikkeessä ja Savis-kirppiksellä.