Teksti ja piirros Sirkka-Liisa Vaalivirta
Masentavan musta ilta peittää kummallisesti maiseman, joka päivällä on lunta tulvillaan. Tai ei ehkä ihan tulvillaan, mutta keskellä pihaa kymmenen senttiä, puiden juurilla ei enää yhtään.
Eilen puut olivat kuin postikortista, tänään ne ovat lumettomia mustia mörköjä, jotka kohottelevat huokaillen peikonsormiaan kohti tähdetöntä taivasta.
Mäntyperällekin luvattiin puolille päivin jopa auringon pilkahdusta, mutta ei sitä näkynyt. Ehkä hiukan vaaleampia laikkuja harmaissa pilvissä, joista puristui pienen pieniä pisaroita kiikaria kostuttamaan. Eukko yritti hetken aikaa pihatöihin, mutta väsymärkänä käväisikin hakemassa normaalia aikaisemmin saapuneen lehden. Oi mikä helpotus!
Siinä kun sitten istuin keittiön ikkunan ääressä päiväkahvia litkimässä ja lehteä lukemassa, silmiin sattui iso otsikko :”Urheilu on terveellistä, ellei se ole sairasta”. Tottahan tuon olen tiennytkin, ja urheillut pääasiassa kiikkutuolissa hiihtäen, ja kiekkoa pelaten. Ja nyt sain tälle itsestäänselvyydelle siunauksen. Luen artikkelia kuin Raamattua, keskittyen itselle sopiviin kohtiin. Kuten ”paras pitkän iän tae on jatkuva touhuaminen ja kävely. Kova rääkki vanhentaa…”
Potkaisen kiikun parempaan vauhtiin tyytyväisenä, ja kävelen kohta jääkaapille tankkaamaan.. Vitamiinit nautin kiisselinä, vihannekset pinaattivellinä, ruisleipä säilyy pakasteessa, ei sitä joka nälkään viitsi sulatella – varsinkin jos lautaselle on unohtunut joulutorttu, joka varmaan vaatii syömistä viimeistään nyt heti. Elän siis terveellisesti.
Hiukan pelottaa tuo terveyshössötys. Kun on elänyt sodanjälkeistä pula-aikaa, eukko ihmettelee suunnattomasti monia asioita. Hyvin muistaa, kuinka jauhoista siilattiin toukkia pois leipää leipoessa. Ei arvokasta ruoka-ainetta voinut toukkien takia pois heittää, eikä edes sioille syöttää.
Ja mitäs tehdään nyt. Nyt kaikenmaailman hyönteisiä ja toukkia kasvatetaan syötäviksi! Siis ihan ihmisillekin! Eniten pelottaa jos menee puurot ja vellit sekaisin, kun nyt kovasti kasvatetaan noita eukon kaimojakin siihen tarkoitukseen!
Alkaa nähdä painajaisia rasvakeittimistä ja sirkkapatukoista! Ja hiukan epäilyttää tänään radiosta kuultu sirkkakasvattajan tai -tutkijan kertomus sairauksista, jotka saattavat sirkkoihin iskeä. Tämmöinen sirkanhalvausvirus kuulostaa aika tutulta. Toisinaan aamulla on niin vaikea herätä ja nousta päivän urheilusuorituksiin, että aavistelen viiruksen iskeneen jo! Ja tuho uhkaa sitten koko populaatiota!
Joki virtaa mustana, ja mustilla kivillä keikkuu musta lintu valkoisessa essussaan. Koskikara on tullut majavien ja saukkojen seuraksi. Niillä riittää eloa ja iloa koko talveksi virtaavan veden solinassa. Ei tarvitse ravinnosta kilpailla, ei miettiä sotia ja rahapulaa, ei kituvaa elinkeinoa ja rahalla saatavia vaalivoittoja.
Kilpailutus on yksi niitä kirosanoja, joilla kuvitellaan jotain hyvää aikaan saatavan. No sillä saadaan halvalla huonoo, ja konkurssiin meneviä yrityksiä. Tulosvastuu on toinen, mutta sillä kiristetään yleensä vain tavallista työläistä, ei johtajaa, ei poliitikkoa eikä EU.n kaltaisia yhteisöjä. Nyt kyllä kuulema kunnanjohtajia palkitaan tulosten perusteella…minkähänlaisten?
Syytesuoja on yksi kamalimmista marrasmietteistäni. Eukko tuskin saa syytesuojaa, jos tekee sotarikoksen tai muuta kamalaa, mutta jostain lähtee sotatantereille taistelijoita ja sotaherroja, jotka jo lähtiessään tietävät että heitä ei rikoksista tuomita. Oikeustaju ei käsitä sitä. Onko näitä tällaisia suojia jossain kaupan?
Marraskuun pimeinä iltoina voi ihmetellä sitäkin, ettei jotain työtä tai virkaa saa antaa tutulle tai sukulaiselle. Silleenhän myö tavalliset ihmiset ainakin tehdään. Parhaiten tiedetään ja tunnetaan, mitä ne tutut osaa, ja tottahan toki omilleen haluaa töitäkin antaa. Eri asia on, jos tietotaito ei olekaan riittävää…
Entäs sitten nämä ydinaseet. Miksi jollakin valtiolla saa olla, ja toisella ei? Tuskin ne missään kovin tarkassa tallessa on kenenkään takana, eikä yhtään asetta maailmassa tehdä muuta kuin tappamista varten. Kaikkien näiden mustien mietteiden tilalle Mäntyperän eukko toivoisi otettavan käyttöön sen vanhan tutun maalaisjärjen, joka ihmisellä on ilman koulutustakin olemassa. Se on yhdistetty omatunto ja oikeudenmukaisuus.
Mäntyperän eukko odottaa hartaasti joulumieltä. Se on ollut yhtä piilossa kuin tuo pahuksen aurinko. Kuitenkin adventtiaika on niin lähellä, että eukko päätti laittaa tähän arkana ja toiveikkaana vanhan piirroksen, pienen ja vaatimattoman. Se on kuin toivo ja rukous, hoosianna!
