Poistuessaan Lemiltä 10. helmikuuta punakaartilaiset ryöstivät taloista ruokaa ja viljaa ja vangitsivat 19 lemiläismiestä, heidän joukossaan kunnanesimies Antti Okon, jota syytettiin osallistumisesta Lemin suojeluskunnan perustamiseen.
Lemin suojeluskuntalaisia kirkon seinustalla keväällä 1918. Kuva Lemin pitäjänhistoria/Taikalyhty
Miehet kävelytettiin hevosten perässä Lappeenrannan Linnoitukseen ja suljettiin rakennukseen, jossa nykyisin sijaitsee Ratsuväkimuseo. Talo oli talven jälkeen kylmillään.
Vankeja syytettiin Lamposen taistelusta ja uhkailtiin. Lappeenrannan punakaartin päällikkö Viki Ripatti uhkasi miehiä ampumisella. Ruuaksi tarjottiin kaalia ja leipää.
Seuraavana päivänä, 11. helmikuuta, vangit tutkittiin ja muut paitsi Antti Okko vapautettiin. Okkoa syytettiin läsnäolosta kokouksessa, jossa Lemille oli perustettu suojeluskunta.
Okko sai tuttavansa Anna-Liisa Uskin kautta välitettyä tiedon lappeenrantalaiselle pankinjohtaja Väinö Takalalle. Takala tuli puolustamaan Okkoa oikeudenkäyntiin. Siellä hän vaati oikeutta todistamaan, että juuri tämä Antti Okko oli ollut läsnä kokouksessa – jopa hän tiesi Lemiltä ainakin neljä Antti Okkoa.
Kunnanesimies vapautettiin. Hän palasi kotiinsa Lemille ja lähti sieltä edelleen pakomatkalle.
Lappeenrantaan oli viety myös Lamposessa kaatuneen Savitaipaleen suojeluskunnan päällikön Evald Ståhlen ruumis. Leski Elin Ståhlen pyynnöstä kaskeinkyläläinen Juhana Ellonen kävi noutamassa ruumiin Savitaipaleelle haudattavaksi.
Lamposen taistelun jälkeen lemiläisiä miehiä siirtyi isoin joukoin Savitaipaleelle. Uskottiin, että punaiset haluavat valloittaa Savitaipaleen, ja Lemi on välimaastoa. Savitaipaleelta ja Luumäeltä lähetettiin suojeluskuntalaisia turvajoukoiksi Lemille. Ne asettuivat Lemin kirkonkylään 16. helmikuuta.
(jatkuu)
Lähtein’ käytetty A.V. Pajulan artikkelia Vapaussoturi-lehdessä 3/1976, Huttulan seudun historiaa -teosta ja Pentti Pylkön kirjaa Vaiettu vuosi, Savitaipaleen rintama 1918.