Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Pielisen pitkä, 7-8 kilometrin jäätie tuli ajettua pariin kertaan. Tänä vuonna se oli todella hyvässä kunnossa, halkeamia ei juuri ollut ja tasainenkin se oli.
Kuva edellä on juhlahumun jälkeiseltä päivältä, jolloin autorivi kertoo ihmisten olevan luistelemassa tien viereen aurattua retkiluistelubaanaa pitkin, tai hiihtämässä lähes parinkymmenen kilometrin mittaista jäälatua pitkin.
Paikalla oli vielä varjoliitäjiä, moottorikelkkareittikin näkyi olevan kovasti käytössä, mutta edellisyön kuutamohiihtojen pingviiviä ei enää näkynyt, nuotiosavutkin puuttuivat ja vastarannan tarjoiluteltta.
Kuutamoinen Pielinen olikin upea, mutta kas, kuutamokuvaa minulla ei tähän olekaan. Se tunnelma sinun pitää ensi vuonna käydä itse kokemassa.
Härnikkeeksi laitan tähän pari kuvaa viimeiseltä illaltamme. Pitkän luisteluradan matkalle löytyy myös kaksi ihanaa levähdyspaikkaa – riippumatto, pari tuolia ja postilaatikko, jossa lukemista, ja toden totta, oli siellä suklaapatukkakin!
Ja kuutamoluistelun aikaan siellä todellakin saattoi tavata jopa herra Pingviinin!
Muuten, vaikka maisema oli vielä näin luminen, huomasin, että jos joku oli hiukankin poikennut auratulta radalta syrjään, lumen alla oli vettä!
Olihan se kiivettävä Ukko-Kolillekin! Tykkylumia oli vielä paljon puissa, ja kerran tupsahti aika möykky ihan selkäni taakse. Päähän jos tuli,niin tätä en tässä istuisi kirjoittamassa. Tämä kuva (848) on kuitenkin aika turvallisesta paikasta huipulta, matalien puiden luota.
Kauniin kuvan sain myös alempaa, ihan kuin aurinko olisi katkaissuut nuoren koivun selän!
Lähtöpäivänä sää muuttuikin sitten aivan toisenlaiseksi, tässä pari kuvaa siitä.
Ilmankos radio ilomoitti äskettäin, että jäätie on nyt suljettu tältä vuodelta…