Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Naistenpäivä valkeni Mäntyperällä harmaana ja tuhnuisena. Seitsemän aikaan eukko keitti kahvit ja joi ne kaikessa rauhassa keittiön ikkunan ääressä.
Kun sitten meni pihan puolen ikkunasta katsomaan pakkaslukemia, näkikin äkkiä valtavat siivet levällään laskeutuvan linnun. Eipä tästä kovin kauan ole, kun pienin pöllömme varpuspöllö pihan laidalla seurasi tarkkaan lumien pudotusta liiterin katolta, ja nytpä tulla pätkähti sitten se toiseksi suurin, lapinpöllö.
Vaikka eukkonen on saanut ihailla sitä monet kerrat aikaisemminkin, niin ei koskaan omassa pihassa. Nyt se viipyikin sitten kaksi ja puoli tuntia, joten taskupokkari lauloi ikkunan läpi ihastuksissaan koko ajan. Ja aina kun jotain tapahtui, olikin muisti täynnä! Siinä sitten tilaa tehdessään harmitteli, kun pöllö teki syöksyn myyrän perään (turhaan) ja toisen ja kolmannekin. Videotakin koitin ottaa, vaan enpä osaa tässä koneessa sitä katsoa!
Harakkaa herkkupöydässään harmaauntuvainen höyhenpallo ei sietänyt, vaan pörhisteli uhkaavasti. Itse pääsin lopulta sukkasillani viiden metrin päähän, sain ikuistettua kauhistuneen katseen, ja sellaisen kuvan äänettömästä pakolennostakin, ettei sitä sentään tähän viitsi laittaa. Olipahan monenkin ruusun veroinen naistenpäivälahja!
