Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Anttila
Tänä vuonna ei vietettykään vanhojen uttilaisten tapaamista, mutta kyllä jokavuotinen ilmailupäivä vetää kansaa todella paljon.
Bussilasteittain tullaan kaukaakin, ja leirialueen parkkipaikka oli täpösen täynnä pikkuautoja. Samoin tienlaitamat ja pientareet, jopa entisen kodin pihamaatkin olivat kulkupelejä täynnä.
Entiseen tapaan kentän laidassa oli kalustoesittelyä, siellä oli paloautoja, joista varsinkin armeijan maastovärinen mahtava hurjake kiinnitti huomiota, lapsia oli pitkinä jonoina odottamassa vuoroaan sisään pääsyyn.
Oli kaikki tutut koneet ja nämä helikopterit, mahdottoman isot ja huumaavasti inisevät ja paukkuvat taivaan ropelli-itikat. Yksi iso vanha helikopteri muuten on esillä kesän asuntomessuilla Korialla, ja olin kuulevinani , että ilmakiltalainen siskoni olisi siellä esittelemässä konetta.
Ohjelmatkin olivat tuttua mallia, oli hyvin energinen ja taitava sotilassoittokunta, bändi paremminkin, josta joku vanhempi mies mainitsi, ettei meidän aikana armeijassa… niin ajat ovat muuttuneet. Minun lapsuuden aikana Utissa oli oma torvisoittokunta, ja se kuulosti mahdottoman hyvältä!
Tukkijumppa esitettiin, kuten ennekin. Itse en ”joutanut” sitäkään katsomaan, sillä auttelin siskoani leikisti kantamalla kahvitermosta kerhotiloista myyntipaikalle, ja joku jätti tutun ohjelman muuten vain katsomatta, vaikka koitin innostaa sanomalla, että esittäjäthän ovat kuitenkin nuorempia kuin ennen. Naisporukassa käytiin myös tutustumassa aliupseerikerhoon, joka nyt on yksityisessä käytössä. Siitä on tehty hieno juhla- ja kokouspaikka.
Jonot niin sotilaskodin munkkikahveille kuin armeijan rokallekin olivat tosi pitkiä, mutta jonottaa kuulema kannatti, sillä pannarikin oli uskomattoman hyvää. Niinhän se on aina ollut, omassa kodissakin oli herkkupäivä, kun saatiin joskus keittiöltä ylijäämäpannaria….
Mutta nämä Keskiyön Haukat meidän pitää aina nähdä
kuten myös tulia taivaalle ampuva Hornettikin.
Seurana meillä on tässä kuvassa
Utissakin aikanaan palvellut ilmavoimien lentäjäveteraani, ilmakiltalainen Paavo Pietilä tyttärensä Minna Pietilän kanssa. Kuvassa on myös (vas.) siskoni Maija Fabritius sekä hänen miehensä Bengt. Pietilän poika Esa oli mukana valokuvaamassa mahtavia lentonäytöksiä.
Tiedä kuinka moni yleisössä tallensi muitakin taivaan lintuja pitkäpiippuisilla kameroillaan, omaan kiikariin tarttui haarapääskyt, västärkit, kalalokki ja sinisuo-/arosuohaukkanaaras,jota ei voi 100-lintua listoille laittaa, koska tunnistus ei ole varma… Ja nämä Luojan linnut eivät kirjailleet tunnistuksia taitavaalle näin komeasti metallisten haukkojen lailla.
Ensi vuonna Uttiin kiiruhtavat jälleen muitten mukana vanhat uttilaiset, entiset leikki- ja koulukaverit, kaikki jotka vielä jaksavat ajella ja matkustella kaukaakin omaa ”armeija-aikaansa” muistelemaan.