Markku Pölösen Onnenmaa”Tirvan kesäteatterissa
Tirvan kesäteatteri esittää vielä kahtena iltana Minna Pasin ohjauksen Markku Pölösen kirjoittamasta Onnenmaasta.
Teksti ja kuvat Sirkka-L:iisa Vaalivirta
Tirvan lavan yhteydessä on kesäteatteri, jota ei ole katettu, penkit ovat urheilukenttien laitamilta tuttujen tuntuiset – mutta maisema, sellaista saa hakea Jo nuoruudesta muistan tanssi-iltojen ihanat kimallukset ja virtaavan veden leppoisen solinan.
Näyttämökin on ilman kattoa, joten kaikki tapahtuu sään mukaisessa tunnelmassa. Tämän kesän aikana on kastuttu sekä sateessa, että helteessä hikoillen. Tällä kertaa tuo jälkimmäinen säätila oli vuorossa..
Ohjaaja Minna Pasi mainitsee ohjelmalehtisessä, että ”sinisemmän sävyn toi rakkaiden tangojen esittäjän siirtyminen ajasta iäisyyteen projektin aikana…” Reijo Taipaletta Pölösen näytelmässä esitti ansiokkaasti Roni Leppä, mahtavaääninen ja -raaminen mies, joka eht näytelmän aikana ainakin neljään muuhunkin pukuun!
Leppä toimi milloin poliisina ja sotilaana, ehtipä herkullisena hahmona myös juopporenkaan vitsiniekaksi ja lopulta ajoi komeasti mustalla autolla lavalle aitoakin aidompana Elviksenä, jonka ääni ja lanteet alkoivat naisväkeä kaataa. Huima esitys!
Sanni Mankista tulevaisuudessa kuullaan varmasti,jos hän jatkaa aikuisena teatterialaa. Niin lahjakkaasti hän esitti Tapi-poikaa, muisti pitkätkin vuorosanat, ja suorastaan eli paremman elämän toivossa elävää vilkasta nuorta poikaa.
Moneen ehti myös Marko Marttinen, Liinu-hevosesta lääkäriksi, opettajaksi ja lopulta kylän keikariksi, omasta mielestään parhaaksi tangontaitajaksi, liekö taivutukset ja askeleet vaatineet pitkääkin kokemusta tanssilavan tunnelmissa….
Aivan huikeita näyttelijäsuorituksia, ja lauluja! Tämä oli oikea tangonäytelmä, jossa laulettiin paljon ja kauniisti, kiitos lauluista ja stemmoista kuuluu Riikka Pelkoselle.
Omassa kopperossaan soittanut orkesteri ansaitsee myös suuret kiitokset. Varsinkin viulisti Jouko Pasi. Hänen yhteistyönsä Ukko-Antin, Antti Niemen ja ”vaikenevan viulun ” kanssa oli mainio – rokakin liikkui samaan tahtiin!
Kun koko kyläyhteisö on mukana tällaisessa projektissa, niin jälki on sen mukaista.
Kaikki sujui mainiosti liikenteen ohjauksesta kahvitukseen, paahteessa hikoileva yleisö nautti, ja näyttelijöillä oli varmasti hikinen homma hienosti mietityn maailman parhaalla maisemalla varustetussa puvustamossaan vaatteita vaihtaessaan.
Harvassa kesäteatterissa on muuten näin näppärä lihasvoimin toimiva pyörivä näyttämö! Tuli ihan mieleen oma isä, joka kyläteatteriaikoinaan keksi myös huikeita ratkaisuja lavastukseen.
Suuri lapsiryhmä on myös muistettava, kakaralauma juoksenteli niin luontevasti, pienellä luukkupöksyjen takamus märkänä, ja aivan pienin äitinsä sylissä jaksoi helteisen iltapäivän hienosti.
Ja olihan se ihanista ihanin asistenttikin (myös lehmänä!) rasvakokeita tekemässä ja kylän maailmalta palaavaa hulivilipoikaa( Simo Nykänen) hurmaamassa. Eikä rasvakokeita ilman lehmää, sarvien tapitusta oudoksuvalta aussilta Heidi Nikanderilta onnistui kevätlaitumelle päässeen lehmän hurjat takapuolen heitot ja kärrynpyörät herkullisesti.
Kaiken kaikkiaan huima suoritus kyläyhteisöltä. Hyvillä mielin yhdyimme loppulauluun, Unto Monosen Onnenmaahan, Juha Vainion sanoin: ”Kaukana jossain Onnenmaa odottaa…”
Onnenmaan viimeiset näytökset ovat ke.31.7 ja to. 1.8. klo. 19.00