Teksti Sirkka-Liisa Vaalivirta
Lempeän lämpöisenä keskiviikkoiltana unsas joukko musiikinystäviä kokoontui Lemin kauniiseen kirkkoon nauttimaan kesäisestä musiikista.
Ennen konsertin alkua juhlien toiminnanjohtaja Jonna Imeläinen ja taiteellinen johtaja Tuulikki Närhinsalo tervehtivät juhlien suojelijaa Antti ”Hyrde” Hyyrystä. Kuva Kaija Lankia.
Kirkkopihassa helpottuneen oloiset vastuuhenkilöt saivat keskustella rauhassa, kesän suuri tapahtuma oli valmis ja huolella hoidettu
Tervetuliaissanoissaan juhlien taiteellinen johtaja Tuulikki Närhinsalo kertoi viimevuotisena suojelijana nauttineensa lähes kaikista konserteista ja uuden konsertin koko vuoden kestäneestä valmistelusta. Odotettavissa on upea, hieno, todellinen musiikin ilotulistus monine erilaisine tapahtumineen.
Omassa puheessaan juhlien suojelija. sankarini ja suuri ihailun kohde Stam1nan Antti Hyyrynen kertoi musiikin tuomasta ilosta; olipa musiikki rokkia, klassista tai kevyttä konserteista poistuvat yleensä hymyilevät ihmiset. Hän korosti huumorin merkitystä myös musiikissa ja piti hyvänä monipuolista musiikin kuuntelua ja tekemistä.
Konsertti alkoi arvokkaasti ja lupaavasti Sibeliuksen ”Andante festivolla” ja jatkui Vivaldilla. jonka Neljästä vuodenajasta kuultiin” Kevät” ja ”Kesä”. Kumpaankin säveltäjä on kirjoittanut sonetit. Ne kuultiin alkukielellä alttoviulisti Iisa Koistisen ja suomennettuna Timo Närhinsalon esittäminä.
Olen aina tykännyt Vivaldista, jonka musiikissa on mielstäni samaa kepeyttä, iloa ja rytmiä kuin Mozartilla. Kolmiosaissessa Keväässä liversivät linnut, lorisivat puroset ja jyrisi ukkonen. Ihmettelin miten helposti se saatiin aikaan pelkillä jousisoittimilla.
Kirkossa on aina se ikävä puoli, ettei kaikkia soittajia näe, luutun sijasta kitaraa soittanut Jarmo Julkunen jäi minulta täysin katveeseen, sen sijaan sellisti Heidi Peltoniemi ilmeikkäänä soittajana ihastutti. Kontrabassoa soitti Niilo Myllynen ja viuluissa Essi Höglund ja Emilia Karjunen.
Kamariorkesterin kapellimestarina ja viulusolistina on virolaista syntyperää oleva Mikk Murdvee.
Kevään jälkeen kuultiin hänen sovittamansa Lepo Sumeran surumielinen, haikea ”Romanssi”.
Murdveen tapa johtaa orkesteria oli lempeän pyytelevä, viipyilevä, pienieleinen laajoista kaarista huolimatta.
Pettymyksekseni Mari Palo lauloi vain yhden laulun, Sibeliuksen säveltämän ja Runebergin sanoittaman ”Ariosan”. Mikä sopraano! Kaunis, pehmeä, täyteläinen ja taipuisa ääni, melkein alttomaisen lämmin! Olisin mieluusti kuullut lisää! Haikeana katson torstain ohjelmaa, sinne en pääse!
Vivaldin ”Kesä” päätti varsinaisen konsertin. Kuulin siinä jo hiljaiset seesteiset kesäillat, lintujen laulu oli jo hiukan vaimennut, tilalla inisivät itikat, pörisivät paarmat ja pääskyt piirtelivä pilven reunoja pitkin kaarin. Eikä niiltä yllättäviltä raekuuroiltakaan säästytty!
Runsaat aplodit päästivät kirkkoon vielä ” Keväisen kärpäsen”, jota korvistani huitelin hymysuin vielä kotimatkalla. Päätöskuvassani menossa ovat kiitokset ja kukitus, Mari Palo oikealla.
Jätän nyt Lemin musiikkijuhlat ammattilaisten ja asiantuntijoiden käsiin, omillani kun edes kunnon kuvia saanut, kun piti niin kovasti taputtaa!