Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Keskiviikkoiltana Savitaipaleen Rauhanlaakson kappeliin kulki harras joukko ulkotulien viitoittamaa tietä. Kanttorit Jonna Imeläinen (Lemi), laulu,piano ja urut, sekä Aino Juntunen (Savitaipale), piano ja urut, olivat luvanneet esittää iltamusiikkia…
Olin ajatellut, että menen vain nauttimaan ja laulamaan yhteislauluja, joista jouluihminen ei kyllikseen saa, enkä ottanut pientä taskupokkariani esiin ollenkaan. Siksipä ajattelin laittaa tähän pari mieleistäni päivän kuvaa Mäntyperältä.
Varmaan lähes jokainen säveltäjä on jättänyt omat nuottinsa lukuisiin ”Ave Marioihin”, eikä tämä G. Caccinin ole ollenkaan hassumpi. Kauniisti se soi parvelta, ja jo heti mieleeni valkeni lupaavasti aamurusko.
Ja se päivä valkeni lisää Bachin hartaan urkukoraalin ”Jeesus Kristus meille nyt” myötä. Kauniisti tuuti Jonna Imeläisen ääni lasta Nuutisen Maariana….
Ja ne yhteislaulut! Kanttorit kipaisivat ketterästi milloin parvelle urkuihin, milloin alas upean valkoisen pianon ääreen, somasti hymyillen ja niin luontevasti, ilman mitään pönötystä. Yhdessä laulettiin ”Maa on niin kaunis,” ”Kuului laulu enkelten”,Heinillä härkien…”, laulettiin jouluyöstä, en etsi valtaa loistoa, kun joulu on, sydämeeni joulun teen ja me käymme joulun viettohon…
Ja siinä välissä nautittiin Imeläisen laulamana ja Juntusen säestämänä ihana Palmgrenin ”Ja neitsyt pikku poijuttansa”, ja huippuhieno Kasken ”Mökit nukkuu lumiset” sekä Kotilaisen hätää kärsivä pikkuinen varpunen… Se saa vedet silmiin yhä uudestaan…
Kun konsertti päättyi Sonnisen ”Jouluhymniin”, oli mieleni jo täynnä kirkkautta, ja olin osa suurta kaikkeutta.
Ja se tunne säilyi pitkään, koko matkan pimeässä, kovassa tuiskussa ja tuulessa.
Ja silloin harmittelin, etten ottanut sitä kuvaa, kun kanttorit hymyilevinä seisoivat siinä vierekkäin kiittämässä ja toivottamassa hyvää joulunodotusta.
Ja sitä laulamista mie aattelin vielä myöhemminkin. Miten hieno taito onkaan laulaa korkeita ääniä myös ohuesti, ja todellista taituria ei näköjään suuremmin haittaa, vaikka hyttynenkin kesken laulun suuhun pyrkis. Kiitos, kanttorit!