Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Savitaipaleen koulukeskuksen auditorio täyttyi ylimääräistä tuoliriviä myöten, kun juhlittiin D. E. D. Europaeuksen 200-vuotusjuhlavuotta ja samalla karkauspäivää.
Seinustoilla oli esillä aivan huippuhienoja Pirjo Jäkälän aikaansaamia Kalevala-peittoja ja Käsityöaseman virkkaajien runoruutuja, ja moni oli juhlaan saapunut kansallispuvussa.
Marttojen tarjoaman juhlakahvin jälkeen aloitettiin juhla komeasti kansantanhuilla, joita esittivät Rajan Nuorten K’eiku-ryhmä, ei kuitenkaan ihan nuorimmasta päästä. Kevyesti nousi jalka, hienosti heilahtivat helmat, ja taisipa joukossa olla yksi pariskunta pukeutuneena Savitaipaleen kansallispukuunkin.
Juhlapuheen piti FM, kansanperinteentutkija Mikko Europaeus. ”Kaksiainen” osoittautui mainioksi tutkielmaksi D.E.D. Europaeuksen ja puhujan yhteneväisyyksistä ja erovaisuuksista, lisättynä huikealla kertomuksella oman Tanelimme luonteesta, seikkailuista niin elämässä kuin tutkimustensakin parissa.
Molemmilta löytyi myös pitkät sormet, ehkäpä kallon muodossakin samoja piirteitä, ja molemmat ovat myös (luultavasti) lapsettomia ja naimattomia.
Tässä kohden siirrymme välillä puheen toiseen puoleen, karkauspäivään. Ei se aikanaan niin helposti tähän helmikuun loppuun siirtynyt, mutta tähän se on nyt somasti kotiutunut. Ja jo kauan sitten karkauspäivänä suotiin naisille oikeus kosia, yhtenä vuoden päivänä! Olikohan joku yleisössä jo kosaissut, kun pahemmin nyyhkimättä istui etupenkissä upea Savitaipaleen hameen kangaspakka sylissään…
Aina ei tapana ollut antaa onnettomalle ei toivotulle neitokaiselle hamekangasta, vaan aikanaan jopa täysi tusina hienoja nahkahansikkaita. Vuoden joka kuulle oma pari, jolla pystyi sormuksettoman sormen häpeänsä piilossa pitämään. Ajatus hanskoista ei huono olekaan, allekirjoittaneella varmaan moinen määrä menisi puutarhahommissa jo kesänmittaan, eikä laatukaan tarvitsisi ihan priimaa olla…
Ja eihän karkauspäivä maineensa arvoinen olisi, ellei yhtä julkista kosintaa nähtäisi. Kyllä, kyllä, jos itsensä lapsettomaksi ja naimattomaksi (komeaksi) mieheksi julkisesti myöntää, niin seuraukset hyväksyköön.
Ja niinpä kuultiin ihan suloisesti laulettuna myöntävä vastaus…
Mikko Europaeus oli myös säveltänyt kuuluisalle sukulaismiehelleen kappaleen, jota tässä kuvassa valmistautuu kantaesittämään.
Harmillista, että allekirjoittaneen juhla-aika loppui juuri tällä hetkellä ja esitys jäi kuulematta, kuten myös Kantelettaren runot ja Juhani Loukkolan konkka-ja riiuurunot.