Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Tämä erikoinen kevät ottaa ensi askelia kesään varoen, mutta toiveikkaasti.
Tänä iltana Sunnuntain-iltana Savitaipaleella päästään jo kirkkoon kuuntelemaan Urkurin iltasoittoa pitkästä aikaa, ehkäpä saatiin laulaa luikahuttaakin mukana. Ainakin Suvivirttä oli lupailtu.
Aurinko paistaa monen ihmisen kasvoilla. tapaamisia on saatu jo suvun ja tuttavien kanssa kokea, ja mikä parasta, ravintolatkin kutsuvat jo valmiiseen pöytään. Vielä talvella tavallisesta ”ulkona” ruokailusta tuli hetkessä ihana juhlahetki pitkästä aikaa!
Ja torielämä kukoistaa! Allekirjoittanut sai pitkän suunnitelman ostoksensa tehtyä, kun Kuomakauppias oli paikalla perjantaina juuri sopivasti. Anita itse oli vain puhelimen päässä, mutta tyytyväisen kiitoksensa sai kuitenkin perille heittää. Jonakin päivänä teen retken Kuomiokoskelle näitten mainioitten kenkien valmistumispaikkaa katsomaan!
Karjalaisia herkkuja viipurinrinkilöistä lanttukukkoihin ja vatruskoihin oli leiponut Joensuun Paakari, värikkäässä kojussaan lappeentantalainen kauppias takasi, että kukossa on varmasti lanttua, kun kerran niin sanotaan. Vesirinkelit olivat niin pehmoisia, etteivät huonotkaan hampaat kuluneet, ja moneen kassiin sujahtikin herkkuja sadepäivän kahvihetkiin.
Tuntuu, että pikkuhiljaa ollaan voiton puolella tämän omituisen koronan kanssa.