Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Savitaipaleella Säänjärven vanhalta koululta lähtevä reitti on yksi parhaiten opastettuja reittejä.
Jo lähtölaatikosta voi napata mukaan nipun tietoa reitin varrella olevista rasteista ja kartan matkasta, joka on muuttaman kilometrin mittainen monipuolisessa maalais- ja metsämaisemassa, jopa lintutorni mahtuu tälle lyhyelle reitille.
Jonkin matkaa tietä pitkin kuljettuamme oli tienvieressä erikoinen rasti ”pallokuusi”. Ei tuota kyllä heti huomannut, sillä pellon takana kasvoi kyllä korkea kuusikko, ja kas: kyllähän se sieltä löytyi, valtava pallo korkeimpien kainalossa.
Nämä opaskyltit ovat muuten aivan huippuhienot, vahvat ja kauniisti kaiverretut, yhtään kertaa matkan varrella ei tarvitse miettiä mihin pitäisi mennä. Ja mukaan otetuista ohjeista sai vielä mukavaa tietoa reitin rakennuksista ja erikoisuuksista.
Paljon voi jäädä huomaamattakin, tällainen aivan valtava puoliksi romahtanut koivu siisti latvallaan taivaan kantta aivan polun vieressä pienen kuusikon takana).
Tästä alkoikin sitten lehtometsä.
Rehevä kasvusto kosteapohjaisessa maastossa, valtavan korkeat koivut ja niin mahdoton linnunlaulu, ettei sitä monessa paikassa päiväsaikaan kuule! Oli kertut ja kerttuset, punavarpunen, kirviset ja rastaat. Rantamaisemassa alkoi selvästi ”kuha kiehua”, niska kenossa seisoin kauan ja yritin löytää keltaista lintua oksistosta. Muutaman kerran olin näkevinänikin, mutta lehvästössä lentävä harmaapäätikkakin näyttää melko keltaiselta auringonpaisteessa….
Lintutorni on vastikään korjattu, huolellisesti ja hyvin. Lokit lentelivät, ja minua harmitti, sillä kotiin jäivät kiikarit, ja kaverin kiikareilla en jostain syystä näe yhtä hyvin…Kiikareita ei kuitenkaan tarvinnut tornin juurella kasvavan pikkuisen pyöreälehtikihokin näkemiseen…
Myrskytuulet eivät olleet säästäneet vanhasta metsästä ihan kaikkea, mitä metsäkone oli jättänyt. Tämä oli ehkä juuri se vanha metsä, missä taannoin oli paljon niitä hirmusuuria muurahaispesiä…
Köysikiipeilyä täälläkin voi harrastaa, talon korkuinen pystysuora kallioseinä on varustettu sellaista harrastusta varten Piilukiven kupeessa.
Tätä opaskylttiä on muuten tietenkin hiukan ehostettu jonkun ohikulkijan toimesta….
Emme muistaneet komeaa kotaa.Tälläkin reitillä pidettiin kauan, kauan sitten luonnonsuojeluyhdistyksen tapaaminen, ja muuan pieni ja sievä naisihminen oli kantanut kahvitustarvikkeet mäen kupeeseen (laavulle?).
Tämä kota on upea korkealla mäellä, edessä kasvava taimikko…
Jotenkin tuntui, että reitti oli muuttunut monin paikoin, mutta kylätielle tultiin jälleen, tummaatulikukkaa ei vielä kukkivana nähty, eikä pellon pientareilla kissankellot kukkineet, mutta jänikset riemuitsivat oraspellolla ja pääskyt piirtelivät pilviä.
Hyvä reitti, tuumasimme ja palautimme opaslehtiset muita kulkijoita varten laatikkoon.