Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
En ollut vielä käynyt katsomassa uudistettua kirkkoa, enkä ole koskaan kuullut saksofonia kirkossa, ainakaan soolosoittimena. Molemmat yllättivät myönteisesti.
Kirkko on rauhallisen sininen, kullalla kuvioitu, kirkkotekstiilit ovat rauhalliset, nykyaikaiset. Kirkkopihaa myöten kaikki on siistiä.
Koska tapanani ei ole häiritä pesiviä lintuja tai esiintyviä taiteilijoita etsin paikkani vihrein paikkalapuin varustetusta penkkirivistöstä taas liian kaukaa…
Tervetuliaissanojen jälkeen konsertti alkoi urkuparvelta – ja minä nielin kyyneleitä! Paavon virsi soi neljä ja puoli vuotta jatkuvasti, sitä laulettiin yksin, kaksin ja suurin joukoin veljeni syöpätaisteluun voimia antamaan ja turvaa tuomaan. Tähän aikaankin se sopii hyvin, kun edes kirkossa ei voi tukea toiselle antaa käteen tarttumalla, halaamisesta puhumattakaan! Saksofoni kirkkosoittimena oli valloittanut heti sydämeni.
Parvelta soitettiin yhdessä vielä Hannikaisen Maan korvessa ja teema John Williamsin Schindlerin listasta. Urut jatkoivat vielä, kun Esa Niiva toi soittimensa alas alttarille, ja kuultiin ihana tuttu Vanha virsi Taalainmaalta.
Puhallinsoittajan kyseenalaisella kokemuksella (nokkahuilu ja okariino!) tiedän, että puhaltimet eivät ole helppoja soittimia. Olen yrittänyt puhaltaa trumpettiin onnistumatta ja jo etukäteen kauhistelin, kuinka Niiva onnistuu soittamaan iloisen ja riemukkaan Oi katsohan lintua oksalla puun! Kaikenlaisia lurituksia saksofonilla on kuultu, ja kuultiin tässäkin konsertissa, eikä se linnun laulu ole niistä helpoimpia! Onneksi Kai-Jussi Jankerin rauhallinen olemus siinä vieressä antoi pianolla tukevaa pohjaa puhaltajalle!
Niitä hienoja lurituksia kuultiin kappaleessa Amazing Grace, olisiko sovitus ollut oma? Kahta seuraavaa kappaletta en tuntenut: Tamar Kalin Come Sunday ja pianoesityksenä Gabriel Fauren Pavane. Ave Marioita sen sijaan kyllä, mutta tämä Gounodin ei ole tutummasta päästä, kaunis toki ja kauniisti yhteen soitettu.
Chaplinin Smile on aina ihana, ja niin oli nytkin samoin konsertin viimeinen Webberin Think of Me.
Todella hyvä mieli jäi konsertista, saksofoni löysi paikkansa ja Jankerin urut ja piano antoivat turvallisen rungon esitykselle. Yhdessä yritettiin lopuksi laulaa virsi 979, ”Tulkoon tie sinua vastaan, olkoon tuuli aina myötäinen….elämäsi jääköön käsiin Jumalan”
Vapaehtoista maksua oli hiukan vaikea antaa – en löytänyt sille paikkaa ihan helposti, ja vielä ovella vanhempi nainen puristi rahaa kädessään, ja harmitteli, kun oli varta vasten ottanut sen mukaan….
Seuraava konsertti Taipalsaaren kirkossa on 17.7., jolloin laulavat Niina Ahola ja Ilkka Hämäläinen, joita Timo Koskinen säestää pianolla.