Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Hyvärilän vanhainkoti (1992) Pielisen rannalla Lieksassa, Nurmeksessa on nähnyt monenlaisia aikoja. Karja on laiduntanut kumpuilevassa maastossa, rakennukset ovat olleet täynnä elämää.
On ollut pehtooria ja karjakkoa, johtajatarta ja hoitajaa, opettajaa ja oppilasta. Suuri valkoinen hoitolaitos on tavan mukaan sokkeloinen ja portaikkoinen, mutta maisemat ympärillä ihanat ja ilma raikas.
Joskus hiihtelimme pitkin alapihaa menevää latua kodalle ja Pielisen yli vastarannalle kahville, Ellun lenkkiä, ja samaa ladun paikkaa läksimme nytkin katsomaan. Entisen kapean reitin paikalla oli nyt korkealle nostettu mahtavan leveä baana, ja peltotien laidassa kieltolappu. Paikasta on tullut Pielis Golf, kentän ylittäminen on vaarallista!
Hienosti tasattujen kumpareitten nurmikko oli tasaiseksi ajeltu, en uskaltanut kieltolapun takia käydä edes kauniilla kaarisillalla rantamaisemaa ihastelemassa, mutta tietä myöten jatkettiin kuitenkin rakennuksille asti. Golfaajat työnsivät ja vetivät kärryjään.
Mailat välähtelivät auringossa, olivat selvästi ns. parempaa väkeä omalla terassillaan. Olutmainokset liehuivat tuulessa, kahvia ei ainakaan mainittu missään.
Autoja ja elämää oli joka puolella. Vanhainkoti seisoi ylpeänä mäellään, puutarhat loistivat hienosti hoidettuina ja vanhasta navetastakin oli tehty mahtava juhla-ja kokoustila. Siitä mistä lehmät ennen lähtivät laitumelle, oli nyt muodostunut juhlaväen mahtava kulkuväylä!
Ajankulua oli järjestetty monenlaista, rantalentopallo oli nuorten miesten mieleen, uimarannalla perheet kahlasivat ja lapset riemuitsivat.
Joskus kauan sitten kävimme kahvilla vanhainkotirakennuksen rannanpuoleisella terassilla, vai ihan sisälläkö, sitä en muista. Silloin rakennus oli kurssikäytössä, ja odoteltiin juuri nuorisoporukkaa leirille tms., mutta kahvia saimme. Nyt täälläkin oli ulkoterassi ja olutmainokset…Ei ole mikään niinkuin ennen – vain muutos on ikuista!