Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
(jatkoa edellliseen)
Perjantaiaamu 18.9. valkeni märkänä ja pilvisenä, + 4 asteisena, Inarissa asfalttityöt pysäyttävät liikennettä juuri remontissa olevan Siidan luona.
Ajelemme hiljakseen kohti Utsjokea. Nuorgamin Jounin jälkeen nähdään jälleen Ruska-pyöräilijä, kohta toinenkin sateessa.
Neljän uulen tuvan ihanat kukkaistutukset pinnistelevät loistaakseen kylmässä syyssäässä, vieläkin radio kertoo sähköttömiä etelässä olevan parikymmentätuhatta, eilen vielä 100 000!
Tunturikoivukasvustot ovat matalia, toisin paikoin lehdettömiä, toisaalla taas parhaan ruskan märässä loistossa.
Tuulilasiin tulee räntälänttejä, mutta yht’äkkiä meidät pysäyttää tienlaidan soraikossa tuikkiva oranssi valo! Pikkuinen ja sitkeä unikko kukkii räntäsateen räiskeessä, tuulen tuivertaessa ja repiessä sen ihanaa kukintoa!
Kenestuvilla on enää +3, mutta tapaamme miehen, jolta saamme tietoa tuvista, joilla joskus olemme majailleet, ja monesti yrittäneet, mutta ketään ei koskaan ole paikalle. Eipä ole ei.
Omistaja asuu ihan muualla, mutta hänet voi tavoittaa numerosta 0400-344545. Tapaamamme mies puolestaan hoitelee sitten paikanpäällä asioita, ja kuljettelee Kevonreitiltä tulevia patikoitsijoita autoilleen.
Vanhan postipolun tienoot ovat meillekin muistorikkaita, ihmetystä aina herättää entisvanha postinkulku. Ellet ole postipolkuun tutustunut, niin sietäisi! Kapea polku kulkee tällä kohdin upeissa maisemissa ylhäällä rinteessä, ja vaatii todellakin hyvää kuntoa kulkeakseen lyhyenkin pätkän. Tuolla se vastarannalla jossain ylhäällä menee….
Patonivalla taivas pani vesihanat kiinni, ja saimme ihailla häikäisevää ruskaa.
Koska oli niin kylmää, toivoimme löytävämme kahvipaikan sisätiloista, ja mikä onni, Utsjoen Kirkkotupien kahvila olikin auki, kesän vihoviimeisiä aikoja! Siinä vohvelikahveja nauttiessamme juttelimme vapaaehtoisen kahvilatyöntekijän kanssa, hän oli Turusta, ja nautti suunnattomasti ”lomastaan” tässä työssä. Mantojärvi ruskaisine rantoineen oli hieno palkka vapaaehtoistyöstä!
Tässä Eukkomamman kuva Mantojärveltä ja sen kirkkotuvilta vajaata viikkoa aiemmin. Koivuissa oli tuolloin vielä runsaasti vihreää.
Utsjoella päätämme kokeilla pohjoisimman Pubin, Rasti-Gaisan lounastarjoilua. Paikka on hiukan vanhahtavan tyylinen pubi, tunnelma pikkuisen tuhnuinen, kauniisti sanoakseni, johtunee siitä, etten juuri pubeissa ole käynyt. Mutta ruoka on hyvää, emäntä iloinen ja touhukas, ja katsopas vain, tuttu Ruska-pyöräilijäkin on päättänyt syödä juuri täällä.
Norjan puolelle ei vielä pääse, mutta sinne toki ovat menossa… raja aukeaa yöllä! Nyt on heidänkin aika nukkua hyvin ja kuivatella kastuneet kamppeet…Telttamajoitus ei aina ole se paras ratkaisu. Tänään on poljettu sateessa jo 130 kilometriä!
Tenon varren ruska on henkeä salpaava.
Poikkeamme kuitenkin ”etsimään näkemisen äärirajoja” Pulmangin ylängölle. Täällä kerran pystytimme telttaa kovassa tuulessa, hyttysiä oli lopulta enemmän tuulensuojassa teltassa, kuin pystyttämistä haittaamassa ulkopuolella!
Vanhat luut kaipaavat jo katon alle, ja niinpä etsimme taas yösijaa. Nivajoen Camping, Lohirannan punaiset mökit rinteessä ja Ala-Niemelä – täynnä! Lopulta majoitumme Lapin Lomakylään, mökki 5, 55 euroa, saunan saisi 17 eurolla….Mökin pihavalo ei pala, ja sisällä on seinällä lappu ”Ei koiria sängylle!”. Näinköhän tuo on kaikilta onnistunut. Varoitan kaveria,sillä hämärässäkin olen huomannut, että automme takana on sateessa löystynyt koiran läjä. Niitä näyttää muuten olevan vähän siellä sun täällä, joten öiset vessareissut tulevat olemaan jännittäviä.
Mökissä ei ole keittolevyä, joten joudumme turvautumaan yhteistiloihin, joten keitämme vain termospulloon vettä, aamuinen pussipuuro ja kahvi saavat sitten riittää….
Yöllä kävelemme rajalle katsomaan, että rajavartijat ovat yhä paikoillaan. Pubista kuulu riehakas karaokelaulanta, ovet paukkuvat asiakkaitten kulkiessa ulos ja sisään, valot välkkyvät!
Taivas on paksussa repalepilvessä, ja muutamasta ohuemmasta kohdasta olemme näkevinämme muutaman revontulensoihdun! Tässä pikkumökissä oli muuten liinavaatteet, hyvät sängyt, telkkari ja jääkaappi. Olin jo Nellimissä lopettanut puuduttavan matkailuautojen laskemisen, silloin vastaantulevia oli jo yli 160! Hyvää yötä!
Raja on auki!
Lauantaiaamu 19.9. on lämmin ,+6 astetta, vieläkin tihkusateinen. Teeret pulisevat, ja lupaavat hyvää koirakokeisiin, sillä suuri joukko lintukoiraporukoita on menossa metsään… Kaveri tunnustaa astuneensa aamuhämärissä siihen varoitettuun liukumiinaan, oli kuulema hilkulla, ettei mennyt nurin!
Nyt olemme kuitenkin melko varmasti ensimmäiset suomalaiset, jotka ylitämme tänään Norjan rajan. Laitan velipojalle syntymäpäiväonnittelut tekstiviestinä….
Aurinkokin tulee pilvestä sitä riemua katsomaan, liikennemerkki varoittaa lehmistä tiellä,ruska on vallan ihana, ja upeasta koskipaikasta on ihan pakko pysähtyä ottamaan.
Ja sitten – ilman fanfaareja, ilman ruusuja – varmasti ensimmäisinä suomalaisina ylitämme Tanabrun uuden sillan!
Puikahdamme myös sen alle, tuntuu, että olemme laivatelakalla laivan alla!
Sillan rantamille on rakennettu aivan huippuhienot levähdysalueet: monta laavua, joista näkymä joelle ja upeat istutukset vielä hiukan kesken.
Suomalaisia autoja ei tule pitkään aikaan vastaan, kun ajelemme kohti Näätämöä. Lintuja on kohtalaisen paljon, kalankasvatusaltaitten luona kotkat liitelevät märin siivin, uusia pikiteitä on täälläkin, ja ruska on aivan sanoin kuvaamatonta.
Essolla bensa on 16.41, naapurin rahassa. Korpit tappelevat haaskalla, kylläinen kotka vain katselee vierestä. J-P Taskinen lauantairadiossa kuuluu melkein koko matkan Norjan puolella.
Kahvit juomme tuulensuojaisessa kopperossa, josta jo näkyy Näätämö. Otan ruskakuvia.
Ja Näätämön jälkeen vielä viimeisen silmäyksen Jäämereen, jonka nyt jätämme tällä reissulla taaksemme.
Jatkamme matkaa Sevettijärven tietä myöten, se on huonoa, tosi huonoa, mutta yhä huonommaksi muuttuu, kun yritämme Sevetin baariin kahville…tienposken tarjoiluihin on tyytyminen.
Inarin Nesteen ravintolassa nautimme hyvin ansaitsemamme lehtipihvit ja jo hiukan matkauupuneina etsimme yöpaikkaa Ivalosta…Ukonjärven Lomakylässä huone olisi 60 euroa, saunallinen mökki satasen… mietitäänpä vielä!
Lopulta levitämme vuoteemme Ivalo Campingin 9-mökkiin, tähän monen mahtavan tulvatarinan paikkaan. Saunaa emme enää saa, mökistä maksamme 55 euroa…
