Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Pikkusiskon syntymäpäivänä 11.10. palasin lapsuuden muistoihin juhlavasti. Savitaipaleen kirkossa soivat Wanhat Wasket (Harri Lidsle) urkujen ja pianon keralla (Anna-Maija Virtanen).
Mäntyperän eukko kipitteli ajatuksissaan jälleen kasarmin lasten kanssa sotilassoittokunnan torvien perässä…. Tosin tällä kertaa soittimet olivat jotain vallan muuta!
Kun urkuparvelta kajahtivat Susaton tanssisarjan neljä osaa, kuuntelin ihmeissäni tuntemattoman soittimen, 1500-luvulla kehitetyn serpentin hidasta ja pyöreähköä ääntä! Mikä tämä tämmöinen vekotin oikein on! Händelin B-duuri sonaatin aikana kuuntelin, jotta onko tämä soitin ihan vireessä… Bachin Toccata d-mollissa kuulosti jo aivan upealta, ja parhaiten serpentti sopi Verdin Hebrealaisten orjien kuoron raskaisiin askeliin… Paras kuulemani esitys tästä! Laahaavat väsyneet askeleet, orjien toivottoman pitkä päivä, ihan pikkuisin toivon pilkahduksin. Harmittelin, etten nähnyt tätä ihmeellistä soitinta!
Seuraavan soittimen näin, Puccinin Nessum Dorma kuullaan useinmiten laulettuna, nyt se soi yksiläppäisen russian bassoonin suoristettujen mutkien kautta.
Tuntui, että soittaminen tällä oli raskasta. Kuitenkin tämäkin on alun perin ollut sotilassoitin, suunniteltu Preussin armeijan käyttöön. Nimiä tällä rakkaalla lapsella on monia, mutta Russian kanssa sillä ei ole mitään tekemistä. Kun Preussi hävisi kartalta, kirjaimia vain vähän muunneltiin…
Vietimme suloisen yöllisen hetken merenrannalla (Heino Kaski) Anna-Maija Virtasen tunnelmoidessa pianolla, ja sen jälkeen näimme oikean ”läppäkäärmeen”, ofikleidin. Tämä soitin oli pienehkö, hopeanvärinen, mutkille kierretty ja todella läppäinen, parhaimmillaan toistakymmentä läppää!
On mielenkiintoista, että soittimia yhä paremmiksi kehitellessä kierrätys on ollut valttia jo ammoin, näitäkin läppiä on myöhemmin käytetty esim. saksofoneissa. Castereden Sonatiini luikerteli mukavasti holveihin kaikkien kiemuroiden kautta.
Ranskantuuba on jo komea soitin!
Se on nuorempaa polvea, 1800-luvun loppupuolelta, eikä enää pelkästään sotilassoitin, sitä on käytetty orkestereissa melkein 2000-luvulle asti, ja esim. Stravinsky ja Ravel ovat käyttäneet sitä musiikissaan.
Tällä kertaa kuulimme sillä Stevensin Variations in Olden Style, ja hienosti taipui soitin myös Allegroihin! Kuulin jo mielikuvituksessani Kimalaisen lennonkin, ja todellakin: Lidsle sanoo soittaneensa sen varmaan tuhansia kertoja! Kerran olen kuullut sen ihan sillä jättituuballa jossain. Ihailla äytyy mahtavia puhaltajia!
Konsertti alkoi olla loppupuolella, urkuparvelta saimme kuulla mahtavan urkuimprovisaation virrestä ”Soi kunniaksi Luojan”. Jos hiukan epäluuloisesti alkuun suhtauduinkin, niin tämä oli kyllä täydellinen. Varsinkin loppupuolella urut hälisivät kaiken maailman melua ja riitasointuja, kiirettä ja hätää, ja kaiken yllä virren teema niin lujana ja vahvana, kuin sanomana meille kaikille: koko maailma on kuitenkin yhtä, ja erilaisista uskonnoistakin huolimatta Jumala on meillä kaikilla ehdottomasti Yksi ja Suuri. Luojamme Kaikkivaltias! Hieno teos!
Urkuparvella soi mahtavasti myös Verdin kehittämä soitin Cimbasso. Se on oikeastaan kehitetty ooppera Aidaa varten.
Se ottaa tukea lattiasta, ja ääni on todella mahtava, kuulimme Verdin Juhlamarssin, upean kappaleen upeasti soitettuna.
Ja kun kerran urkuparvelle pääsin soittimia katsomaan, niin tässäpä se ensimmäinen, serpentti.
Voitteko kuvitella, tämä kiemurainen puusta ja hevosensuolesta rakennettu soitin toimii vähän niin kuin nokkahuilu, paitsi että siitä puuttuu yksi ääni, h. On siis etsittävä sellaisia kappaleita soitettavaksi, joissa h-säveltä ei ole!
Ja jos ihmettelit, kuinka puusta voi rakentaa tällaisen kiemuran, niin todellakin, se on koverrettu halkaistuna, liimailtu sitten yhteen ja pujotettu hevosen suoleen, joka pitää sen kasassa! Suukappale on sorvattu lehmän sarvesta…
Oi, mitä ihmeellisiä tarinoita! Nyt haluaisin kiihkeästi nähdä maalauksen sotilasjoukosta,jonka edessä marssii soittaja puhaltaen tähän serpenttiin!
Juttuun lisätty lause Verdin kehittämästä Cimbassosta, jolla soitettiin Verdin juhlamarssi oopperasta Aida 15.10. klo 9.19.