Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Mäntyperällä aurinko kurkistelee ujosti kuusten kainalosta.
Niskalampi on ollut riitteessä jo muutamia kertoja. Satuluontopolulta kesäkeijut siirtyilevät piiloihinsa, ja tontutkin miettivät mihin menisivät, kun metsäkonetta odotellaan tekemään taivahalle tilaa viestien kulkea – vaikkapa Leminkirjaviin!
Tämä kummallinen koronavuosi kallistuu loppuaan kohti, eikä taudille vielä loppua näy, joten yksiksensä yskiskelemme seiniämme katsellen useinkin. On toki pieniä pilkahduksia jopa joulusta!
Juuri huomasin, että ensimmäisiä joululaulajaisia, konsertteja ja -myyjäisiä pidetään, mutta kovin pienellä porukalla Savitaipaleen ReumaReippaatkin pikkujoulunsa Sahramin puuropatojen ääressä pitivät.
Onneksi sentään pukki uskaltautui paikalle!
Katukuvassa joulu sattui silmään ensi kertaa eukolle Savitaipaleen Torikahvilan ikkunassa! Tuntui niin kotoisalta, kun Koivukodin porukka oli järjestämässä myyntinäyttelyään sinne!
Iltasella kahvilan ikkunat luovat tunnelmaa ulos asti, mutta kyllä näin päivälläkin huomaa, että valtavasti hienoja askertelutuotteita on tarjolla vaikkapa pukin konttiin. Oi,miten kauniita rasioita, hienoja pyykkipojista ja helmistä rakennettuja joulutähtiä ,
ja jopa virkkauksin somistettuja katuharjoja.
Näitä harjoja on ihan pakko suositella, mahdottoman kauan sitten tämä ahkera porukka piti näyttelyään Mäntyperällä, ja toivat tuliaisiksi tekemänsä harjan. Siihen oli maalattu eukon kissat. Jatkuvassa käytössä ollut harja on yhä kuin uusi!
Kissojen vartioimat keramiikkalautaset ovat ihan omaan käyttöön, ne eivät myynnissä ole. Sen sijaan muutama pyykkipoikatähti ripustui jo Mäntyperän tuvan ikkunaan, ja aivan kohta aukeaa ensimmäiset kalenterin luukutkin.
Joulu tulee koronasta huolimatta, ja tämä eukko toivoo, että pystyisi edes hetkittäin pitämään yhteyttä täällä katvealueella (7/100 nopeuksilla!) muuhun maailmaan. Toiveikasta tonttuilua!