Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Joulu tulla jollottaa, eikä ole syytä vollottaa!
Vaikka lähes kaikki ihanat joulun alun vähällekin väelle tarkoitetut tapahtumat on peruttu. Mäntyperän eukko ehti sentään ensimmäisenä adventtisunnuntaina kiivetä Savitaipaleen kirkon lehtereille kuuntelemaan Maasalo-adventtivesperiä, ja sai myös katsella kauniisiin asuihinsa pukeutuneita kirkkokuorolaisia.
Miten kauniisti lauloivatkaan, ja pakko tunnustaa, että äänensä alkusyksystä menettänyt eukko muutaman kerran salaa lauloi mukana, joko ohjelmalehtisen takana, tai kainaloonsa kuiskien.
Kirkko näytti sieltä ylhäältä katsoen hyvin tyhjältä, ja mainiosti puhunut Ossi Hjerppekin vain pienenä valkeana pisteenä, mutta ajatus ihmiselämästä janana jäi mieleen kaihertamaan. Varsinkin, kun oli vielä samana iltana muisto-ja syntymäpäiväkahvit hyvin rakkaan nuoren ystävän kotona, aivan liian lyhyeksi jäänyt elämän jana todella satutti, kun sitä vertasi omaan, jo kohtalaisen pitkään ja onnellisiakin päiviä antavaan.
Olisihan ne olleet 200-vuotispäivätkin, ilmoitus oli kyllä tullut. Joulukuun ensimmäisenä, märän lumen koristellessa maisemaa, laskivat kukat Peltoinlahdentien laitaan patsaalle, joka sankaria esittää. Hiutaleet tekivät valkeat reunat Tanelin hatun ja muistiin pantujen runojen laitaan, ja uljaana kivinen 200-vuotias D.E.D. Europaeus askelsi tuleviin vuosiin.
Koululaiset olivat esittäneet ohjelmaa, ja vielä virkaa tekevät Taneli (Raimo Laari ja Ritva Kontunen) laskivat kukat. Ketään ei ollut enää paikalla, kun seuraavana päivänä kuvan otin ( kuva 7851 ja 7850).
Mäntyperän eukon netti ei katveessa yleensä toimi, vaan toimipa monta tuntia viime sunnuntaina. Vahingossa huomasin, että olisi yhteys Lemin kirkkoon juuri menossa! Voi mikä riemu! Koko jumalanpalvelus, erityisen selkeät puheosuudet, virret ym. jotka kotona sai mukana laulaa. Ehti siinä varsin hyvin paistua pari mustikkapiirakkaakin, kun välillä yritti seistä paikoillaan, kuten kirkossakin olisi seisty jne.
Olin tosi onnellinen. Pääsin mukaan vielä seppeleenlaskuunkin, vähän huojahdellen ja takellellen, puheesta en saanut selvää. Mutta hienoa,jos toistekin sattuisi yhteys näin pelaamaan!
Kun mitään juhlia ei nyt järjestetä, niin nuo 200-vuotisjuhlatkin vietetään joskus paremmalla aikaa. Silloin kaikki jäljellä olevat Tanelit ja Charlotatkin ovat mukana, ja uudet, jotka nyt aloittivat ihan uuden ajan.
Tästä lähtien merkkihenkilöt ovat todella ansioituneita kuntalaisia, ja kylläpä vaan, uusi Taneli pikkusen liippasee Lemiäkin, kun on äitinsä Mirja Hietamiehen poika Petteri Eteläpää – varmasti tuttu monien mukavilta matkoilta. Ja uutena Charlottana käätyjä kantaa Erja Ruohio, aina valmis kotiseutuyhdistyksen monipuolinen puuhanainen.
Sitä minä suren, etteivät Katja ja Anttikaan laula huomenna kirkossa kauneimpia joululaujuja… jospa sitä herkkua saisi myös netistä! Ja niitä lyhtylauluja hautausmaan portilla. Toivottavasti taltutamme tämän koronan piakkoin, ja kun se tapahtuu, ei halauksien määrää ja laatua estä enää mikään!
Sitä odotellessa, iloitaan, ei volloteta!
Partakosken kyläyhdistys on järjestänyt jouluiloa Kärnäkosken myllyllä vieraileville.