Huhtikuun 24. päivänä tuli kuluneeksi 103 vuotta siitä, kun Lemin kellotapuli poltettiin. Sen tilalle rakennettiin uusi, joka on jo jonkin aikaa odottanut korjausta. Aapo Pekari kaivoi Taikalyhdyn arkistoista esiin kuvia kellotapuleista ja kertoo nyt niistä.
Keskellä kirkonmäkeä seisoo tukevasti kellotapuli. Kellot ovat soittaneet reilut 200 vuotta lemiläisiä kirkkoon ja kumisseet edesmenneille sielunkelloja. Myös hälytykset ovat kirkonkellot kaikuneet ennen palotalon sireeniä.
Lemin juuri itsenäistynyt seurakunta sai uuden kirkon rinnalle kellotapulin 1821. Tapulin rakensi Lemin kirkon rakentajan Juhana Salosen poika Matti Salonen.
Rakennus oli itäsuomalaista kahdeksankulmaista tyyppiä. Tapuli vuorattiin 1840-luvulla ja maalattiin myöhemmin harmaalla öljyvärillä 1901.
Kansalaissodassa 1918 punakaarti poltti perääntyessään 24.4.kellotapulin. Kirkko pelastettiin viime hetkellä. Säilyneet kirkonkellot aseteltiin hirsikehikon varaan. Tältä ajalta lienee lemiläinen sanonta ”kellonjalat”.
Lemiläiset rakensivat laudoista väliaikaisen kellotapulin 1920,
Kellojen soittaminen oli suntion tehtävänä.Vanhan tapulin ajoista lähtien suntion toimi oli Rasoniuksen suvun hallussa: Toivo, Anders ja Elias, aina 1950-luvun alkuun.
Rasoniuksen talo oli mäen alla Lahnajärven rannassa. Mäkeä kutsutaan Suntianmäeksi. Lemin postitoimisto sijaitsi Rasoniuksen talossa vuoteen1940 asti.
Elias Rasoniuksen jälkeen suntioksi tuli Vilho Suonio ja hänen jälkeensä Aapo Nikamaa 1955.
Vuonna 1936 valmistui varsinainen eli nykyinen kellotapuli, se oli poltetun tapulin kanssa samanmuotoinen, kahdeksankulmainen. Tapulin suunnitteli Jussi Suomalaisen appiukko, viipurilainen arkkitehti Juhani Viiste.
Tapuli oli ensin hirsipintainen vuoteen 1952, jolloin se laudoitettiin.
Kirkollisten soittojen lisäksi kellot soittivat myös hälytykset aina 1950-luvun lopulle, jolloin palotalo valmistui ja sen sireeni alkoi hoitaa hälytykset.
Muistelen kellojen merkinannot palohälytyksissä: ensin 10 nopeaa hätäsoittoa, sitten merkki palopaikan suunnasta: Iitiäntie 1, Uimintie 2, Toukkalantie 3 ja Vainikkalantie 4 kumahdusta.
Kunnan palokalusto, ensin käsiruisku, sitten moottoriruisku olivat tapulin alakerrassa, ”kellonjaloissa”.
Ankarina sota-aikoina kellonjaloissa säilytettiin sankarivainajat ennen hautausta.
Sota-aika oli raskas, monta lemiläistä kaatui, vaan tapuli seisoo pystyssä.
Maantie kiertää nykyisen tapulin, joka kiviaidalla yhdistyy kirkkoon ja kirkkomaahan. Vielä 1950 luvun alussa tie kulki kirkon ja tapulin välissä.
Kellonjaloissa ovat vainajien säilytystilat. Koulumännyn kaatumisesta 1943 viimeiselle matkalle lähdetään Lemillä tapulista.
Nykyisen Taipaleen seurakunnan tapuli muistuttaa meitä, että sen rakensi itsenäinen Lemin seurakunta.
24.04.2021
Aapo Pekari
Kellotapuli hallitsi lapsuuden kotini Kunnantalon ikkunasta avautuvaa näkymää. Kiitos mielenkiintoisesta historiasta ja myös 50-luvun kirkonkylän kuvasta, jossa näkyvät Yhtymä ja Osuuspankki sekä kirkon männikkö.