Pietarissa asui tsaarinvallan aikaan paljon suomalaisia, ja myös monta lemiläistä. Aapo Pekari kirjoittaa Pekareista Pietarissa. Kuvat ovat Taikalyhdyn arkistosta.
1800 luvun lopulla Lemiltä on lähdetty ainakin Amerikkaan ja Pietariin. Lindin Anttooni käväisi Amerikassa ja palasi takaisin Lemille. Kysyttäessä Amerikan kuulumisia, Anttooni vastasi: ”Jos Atlantti jäätyis, paljon olis takasii tulijoit.”
Pekartalosta lähti vanhin poika, Elias, 1880 luvun lopulla Pietariin. Lomillaan hän kävi Lemillä, mutta menehtyi Venäjän vallankumouksen jälkeen ja hänet on haudattu Pietariin. Muu perhe palasi Suomeen ja he ovat saaneet viimeisen leposijansa Lemin kirkkomaassa.
Suomen autonomian aikana (1809 -1917) Pietari oli lemiläisille lähin miljoonakaupunki. Siellä käytiin kaupalla, vietiin voita ja halkoja.
1900-luvun alussa siellä asui yli 30.000 suomalaista.
Pekarin pojat urakoivat yhdessä talolle komean kivinavetan. Toiseksi vanhin poka Antti ( s.1864) jäi talonpidon jatkajaksi, Aatu (s.1875) meni myyjäksi David Klemin kauppaan kirkolle ja esikoinen Elias (s. 1863) lähti Pietariin töihin.
Pietarissa Elias pääsi pian Heikki Kukon pesulaan koneenkäyttäjäksi. Heikki Kukko oli Laatokan rannalta, Jaakkimasta Pietariin tullut ja perustanut pesulan.
Elias avioitui pesulan omistajan tyttären, Vilhelmiinan, kanssa 1893. Perheeseen syntyi neljä lasta: Ida (1894), Albert (1900), Leo (1902) ja Regina (1904).
Heikki Kukon jälkeen Elias peri appensa pesulan.
Heikki Kukko takarivissä neljäs oikealta.
Pekarin perhe asui Pietarin keskustassa, Suomen asema lähellä, osoitteessa Samsonski Prospekt 9.
He osallistuivat aktiivisti Pietarin Suomalaisten seuraelämään. Heikinpäiviä vietettiin vuosittain Pakarin kodissa lukuisten ystävien kanssa.
Pesulanomistaja Kukko toimi paljon Venäjän valtion, sairaalan yms, kanssa. Rehellisenä suomalaisena hän totesi: ”Jos mie olisin ryssä, miul ois Pietarissa monta kivitaloa.” Korruptio, välistä vetäminen, kuului paikalliseen kulttuuriin.
Vanhin lapsista Ida Pekari kävi ensin Pietarissa Jaakkimaisen koulun ja siirtyi sieltä Viipurin tyttölyseoon. Hän pysyi Suomessa opiskelujen jälkeen toimien ensin opettajana, siirtyi kirjastonhoitajaksi ja sitten aikakausilehtien Oman Kodin, Kotilieden ja Hopeapeilin päätoimittajaksi.
Ida Pekari käänsi koko ajan venäläistä kirjallisuutta mm. Dostojevskia. Lemille hän rakennutti kesäpaikan Veitturinrannan Kiviapajaan.
Albert Pekari aloitti koulunkäynnin Pietarissa, jatkoi Lappeenrannan lyseossa. Hän aloitteli lomillaan puotipoikana setänsä Aatu Pekarin kaupassa. Pietarista Albert tuli vallankumouksen jälkeen uimalla Rajajoen yli.
Suomessa hän toimi Insinööritoimiston kartoittajana Lahdessa. Pekarin kaupasta tuli 1938 osakeyhtiö ja Albert Pekarista siirtyi sen toimitusjohtajaksi. Pietarin poika, Albert, toimi Lemillä Pekarin kauppiaana kuolemaansa asti 1974.
Leo Pekari kävi alkeiskoulut Pietarissa, suoritti Teknillisessä Korkeakoulussa diplomi-insinöörin tutkinnon ja toimi Hämeen piirin maanmittarina Toijalassa. Pietarin poika, Leo Pekari, vieraili usein veljensä perheen luona Lemillä, Pekarin kauppatalossa.
Nuorin tytär. Regina koki vaikeat ajat Pietarissa vallankumouksen jälkeen. Perheen isä, Elias Pekari kuoli keuhkotautiin ja Vilhelmina ja Regina-tytär siirtyivät Suomeen. Koti ja omaisuus jäivät Pietariin.
Regina kävi kauppaopiston ja oli aluksi Alkon pääjohtajan sihteerinä Helsingissä. 1940-luvulla Reginasta tuli Aatu Pekari Oy:n kirjanpitäjä ja virkailija Lemin Säästöpankkiin.
Vapaa-ajan paikakseen hän osti Kattosaaren Ruominkapialta. Pietarin tyttö, Regina, hoiti Pekarin kirjanpitoa ja Säästöpankkia Lemillä eläkkeelle ja Lemin kirkkomaahan siirtymiseensä saakka 1979.
Vilhelmiina Pekari os. Kukko.Venäjän vallankumouksen ja miehensä Elias Pekarin kuoleman jälkeen Vilhelmiina pakeni nuorimman tyttärensä kanssa Suomeen. Hän asui ensin Helsingissä vanhimman tyttärensä Ida Pekarin luona ja siirtyi sitten 1940 sodan aikana Lemille poikansa Albert Pekarin kauppataloon.
Pietarin rouva, Vilhelmina, haudattiin Lemin kirkkomaahan 1945.
Pietarilaisista sukulaisista muistan erityisesti Vilhelmiinan sisaren Karoliina Kukon. Gaga-täti, kuten häntä kutsuttiin, oli piintynyt ja tosikkomainen vanhapiika Kun Vilhelmiina taas oli hyvin huumorintajuinen ja luki kirjallisuutta, heidän välilleen syntyi usein väittelyitä.
” Voi kun mie rakastin Ella-pappaa,(aviomies Eliasta)” muisteli mamma Vilhelmiina.
Siihen heti tokaisi Gaga:”Sie Miina, sie taas valehtelet! Etkö muista kun teille meinas Ellan kanssa tulla avioero. kun yks ryssä hyppäs Nevaan siun takias!.”
Iso-äidistäni Vilhelminasta Lemillä muistan hänen vakiolauseensa: ”Hiljaa lapset, nyt mummo puhuu teille Pietarista.”
12.5.2021 Aapo Pekari
Kuvat Taikalyhty