Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Vajaatoiminen netti saa joskus aikaan outoja! Kun pystyy lukemaan sähköpostejaan vain silloin tällöin, pätkittäin, niin BirdLifen järjestökoordinaattorin Inka Blitin kanssa käyty kirjeen vaihto ei oikein kunnolla selvinnyt vissiin kummallekaan.
Tarkoitus lienee ollut järjestää retkikummien nettitapaaminen, jolloin tiettyihin paikkoihin olisi menty oppaiden seuraksi lintuja katselemaan, ja kuvia olisivat kummit voineet lähetellä tapahtumistaan toinen toisilleen.
No tiedäthän tämän eukon yhteydet, toimii jos toimii, ja ilmoitinkin, että päivystän omalla tornilla ja kutsun kavereita paikalle….en löytänyt mistään sitä osoitetta mihin tämän ”Ulos-Ut-Out”-tapahtuman kuvia olisi voinut edes lähettää, joten varsin salaiselta kaikki tuntui. Ilmankos sitten oli käynyt kuulema niin, että monet retkikummit eivät olleet saaneet ketään käymään!
Ilokseni saatoin ilmoittaa, että Tornien Taisto- (jonka korvaava tapahtuma tämä taisi olla) -porukkaakin paikalla oli entisiä normaaleja muistelemassa, Kääriän pariskunta minuutilleen koko ajan kello 5-13, kuten asiaan kuului, ja jopa tornin rakentamisesta asti porukassa olleitakin oli muutama mukana. Kari Inkinen pyöräili katsomaan vaatisiko torni remonttia, vaimo Rauni käväisi pikaisesti ehtiäkseen tärkeään tehtävään kirkolle puolille päivin.
Siihen aikaan tulivat Hyrkkälän Martat, jotka tässä istuvat pihakahvilla, ja tarkkasilmäinen huomaa, että tornissa ovat edellä mainitut taistelijat.
Taistelun tapaan talossa tarjottiin rokkaa, lettujakin oli kahvin kanssa luvattu, mutta puuskainen tuuli vaihtoi ne pannariin. Martat joutuivat tietysti myös leikkimieliseen tietokilpailuun, ja samaan pantiin myös ReumaReippaat, joiden mukana saapui myös yksi tornin rakentajista, Mirja Vaartaja, näin komeasti Eero Tynnin käsikynkässä .
Lintuja ei tietenkään tähän aikaan paljon näe, lentelevät edestakas poikasiaan ruokkiessa, laulevat lehvästössä), tässä lehtokerttu kovasti zoomattuna.
Mutta voi miten mukavaa oli,kun pihassa oli pitkästä aikaa elämää! ihan kuin ennen vanhaan! Toivottavasti ensi keväänä Soppasirkut voivat tornissaan taistella jo vähemmän ”salaisesti”.