Kilpaa Kilpisjärvellä
Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Helteen pehmentävin aivoin Mäntyperän eukko huomasi hiukan sekoilleensa matkapäiväkirjansa sivuille, mikä ei todellakaan ole ensimmäinen kerta.
Oikea juhannuspäivä (24.6.) vietttiin todellakin Haltinmaalla Kilpisjärvellä, ja ihmeteltiin ihmisten määrää kunnes selvisi, että olimma saapuneet juuri sopivasti varsinaiseen juhannustapahtumaan, edessä olisivat niin polkujuoksu Saanalle kuin ne kuulut juhannuksen hiihtokilpailutkin.
Yhden illan aikana päätimme vain käydä katsastamassa ne uudet portaat Saanalla, ei sen enempää tällä kertaa. Polkupa lähteekin nyt uudesta paikasta, ei enää retkeilykeskuksen takaa, vaan Kolmenvaltakunnan rajapyykin parkkipaikalta, joka vaikutti yllättävän ahtaalta. perheitä näytti olevan liikkeellä paljon, ja yht’äkkiä huomasimme lapsosia numerolaput rinnassa.
Muutama aikuinen seisoi polun päässä kirjaamassa ylös jotain asioita, ja kun eukkonen lähti hiljallee nousemaan leveää sorahiekkaista polkua ylöspäin, kohtasi yhtenään punaposkisia juoksijoita, niin lapsia kuin aikuisiakin. Oli mummoja ja pappojakin, sekä huikeassa kunnossa olevia nuoria aikuisia.
Silmä kiintyi erikoisesti kahteen pieneen sisarukseen, jotka olivat jo juosseet vastaan, ja kohta olivat jo rynnimässä uudestaan ylämäkeen – kuulema vanhempia vastaan. Hetken päästä sain ansaitun lepohetken solisevan tunturipuron varrella, kun vastaan tuli pitemmän matkan tarpoja reppuineen, kiikareineen, matkasauvoineen. Kaulassa roikkui monenlaista pikkulaukkua ja hieno kamera. Luontokuvaaja, kasvi-ihminen oli ollut etsimässä lapinalppiruusua, mutta se oli jo kukkinut Saanalla. Sen sijaan juuri tämän lähteikön kohdalla lapinorvokki oli parhaassa kukassa, samoin valkoinen yökönlehti.
Kohta takaa kuului reippaat askeleet, ja nuori neitonen pysähtyi kysymään olenko nähnyt kahta lasta, joiden tuntomerkit sopivat hyvin äskeisiin. Tyttö sanoi nimekseen Aamu, ja pikkusisarusten nimet Anna ja August. Olivat ensi kertaa Kilpisjärvellä ja osallistuivat koko perhe näihin kisoihin. Sain ottaa kuvankin tytöstä, joka on menossa yläasteelle ihan uuteen paikkaa, koska muuttavat Seinäjoelta uuteen kotiin, jossa on iso tontti ja paljon puutarhamaata.
Ihastuin tähän reippaaseen neitoseen, ja koko perheeseen. Myötätuntoni oli vilpitöntä, kun perheen äiti kertoi tulleensa pahimmissa paikoissa takaperin alas, kun pohkeisiin otti niin kovasti. Tällä kertaa polkujuoksun aikaa otettiin vain ylöspäin juoksusta, aikaisemmin alas tulossa oli sattunut paljon loukkantumisia – ja tulee muistaa, että lähin sairaala on Rovaniemellä!
Tämä perhe aikoi osallistua myös juhannushiihtoihin. Ladun pituudesta ei ollut Aamulla tietoa, eikä suksistakaan, ne kuulema on järjestäjän puolesta odottamassa. Oli ihana jutella tämän valokuvaajaksi aikovan tyttösen kanssa, jutun juurta olisi ollut meillä kuin vanhoilla ystävillä. Toivon sydämestäni kaikkea hyvää tälle ihanalle perheelle. Kirkas taivas olisi mielellään näyttänyt meille sen kesäyönauringon, mutta Saanahan ottaa sen kainaloonsa ja piilottaa kivisen peittonsa alle aamuun asti.
