Kilpisjärven aamu
Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Hyvin nukutun yön jälkeen päätimme ajella katselemassa maailman menoa pohjoisessa. Retkeilykeskuksen ympäristössä telttailijat olivat aamutoimilla, järven rannassa nuoret naiset vain puistelivat päätään,kun kysyttiin kävivätkö uimassa, siellähän oli vielä niitä jäähileitä kivien koloissa.
Mäntyperän eukko oli jo aamusta sekopäinen, halusin Luontokeskukselle, vaikka tarkoitin sitä aidattua puutarhalänttiä, jossa kasvaa pohjoisen puutarha- ja luonnonkasveja. Sielläpä oli joku nainen kitkemässä istutuksia, ajattelin, että varmaan paikallisia marttoja… mutta eipä ollutkaan, Kyläyhdistyksen kasvitarhan varsinainen puuhanainen Rauni Partanen biologiselta tutkimusasemalta. Oi,miten mielenkiintoista!
Kerroin yrittäneeni takavuosina tavata asemalla Antero Järvistä , Linnut liitävät sanoja -kirjan kirjoittajaa. Hän on kuulema jo eläkkeellä, eikä enää paikkakunnallakaan, mutta yhtä huikean innostunut luontoasioista tuntui olevan Partanenkin.
Rauni Partanen kertoi puutarhapalstan hoidosta, hyvällä uskolla paikoilleen istutetut kasvit tuppaavat levittämään siemeniään tuulen mukana ihan vääriin paikkoihin, jotkut kasvit menestyvät hyvin, jotkut jäävät vahvempien varjoon – työtä on yhtä paljon kuin kotipuutarhassakin.
Juuri nyt kukkivat parhaimmillaan ihanat lapinunikot ja upeat isokukkaiset lapinakileijat. Partanen kertoi poikkeavansa kasvitarhaan lähes päivittäin. Hän on varmaan loistava opas luontoretkille, mainio ja innokas puhuja erilaisissa tilaisuuksissa ja innostava ihminen kaikenkaikkiaan.
Luontokeskukseenkin lopulta päästiin, mutta ei sinnekään entistä kautta. Vanhat portaat oli purettu ja pätkitty kasoille, valtavat naulat törröttivät pystyssä, niin valtavat, että lienenkö koskaan niin isoja nähnyt!
Sisällä rakennuksessa on myös luontokuvanäyttely, joka kertoi vielä yhden Partasen hienon harrastuksen: näyttelyssä on myös hänen ottamiaan kuvia!
Yöllä oli ollut kylmintä koko reissun aikana, +8 astetta. Järvessä mittari näytti puolen päivän aikaan +13, ja aurinkoinen sää +14. Meidän on aika siivota, pakata ja jatkaa matkaa pitkin Käsivarrentietä. Yritämme kartasta laskea kuinka monella nimellä kutsutaan suurta rajajokea, on Könkämäenoa, Palojokea, Muonionjokea, Tornionjokea jne…
Radiossa lauletaan ”liinalakneidosta”, Saarenmaan valssia viroksi. Ja taas poikettiin Tunturikalan lettukahveille, ja vasta nyt otettiin se Alatalon mökki, josta jo helteen sekottamana taannoin kirjoitin, se jonka yössä se juhannusneito pihastamme omaa mökkiään epätoivoisesti etsi… Joiku-mökissä oli tilaa ja puulämmitteinen valtavan iso sauna…Pihassa oli hevosia laitumella, joki virtasi ikkunan alla ja netti toimi kuin unelma…Lämpötilakin on noussut jo lähes +20. Juhannusyötä ei juuri maltettu nukkua!