Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Kukahan tekee ensimmäisen ennätyksen ja käy kaikki Savitaipaleen Sapassin yhden päivän tapahtumat ihan paikanpäällä katsomassa!
Tuntuu, että ollaan nyt aivan hullannuttu koronan jälkeiseen (?) vapauteen. Maskeja ei juuri näkynyt Heituinlahdessa, eikä Pettilässäkään. Eräkokki Paavo Sutisen järjestämät Heituinlahden Markkinat Nuorisoseurantalon hiekkaisella kentällä olivat tuoneet paikalle monen monta myyntitelttaa, ja talon seinustalle myös paikallisia kirpparikauppiaita.
Komeimmin seinustalle ripustamista odotti Mikko Loisan upea taideteos, luonnollisen kokoinen tanssipari loistavin värein muistuttamassa, että talo on myös peinteinen tanssipaikka.
Helteessä lierihatut tekivät kauppansa, rokkakin, ja parissa paikassa lettukahvit. Oli kesämekkoa ja hunajaa, vain rinkelit puuttuivat, ja ilmapallokauppias, mutta se ei toki haitannut, niin mukava oli tavata tuttuja ja tuntemattomia pitkän tupakauden jälkeen.
Ratsastustakin oli luvassa, kun Anna Mennolan Onnenhevoset pihaan ehtivät, ja parhaimpaan helteeseen Antti ja Katja antoivat kaunista musikkiaan
Heillä on taito valita kaikkein kauneimmat laulut omaan rauhalliseen tapaan esitettäviksi, ja miten upeita ovatkaan nämä omat kappaleet, ”Ihana yö” oli ihan hellyttävän ihana. Ja entäs sitten,kun mukaan otettiin yleisön joukosta laulamaan (Katjan mukaan heidän suurin faninsa) pellavapäinen tyttö, Miona Lipsanen. Tästä tytöstä takuulla vielä kuullaan! Mieli tekisi kuulemma laulutunneille, toivottavasti unelma toteutuu. Niin reipas, niin puhdas ääni, esiintyjäksi luotu!
Jos aamulla oli musiikkia Savitaipaleenkin torilla, matkaa jatkettiin kuitenkin Pettilään asti, eukon mielessä kakkukahvit entisellä koululla (kakkupalan koon saa itse määrätä), Tapanaisen potut, ja polkuformulat… kaverilla lisäksi rokka ja molemmilla tietysti monet mukavat tutut.
Pettilään jouduttiin ajamaan kiertotietä, sillä kyläteillä oli samaan aikaan menossa harjoitusrallit, jotka nekin olisivat kiinnostaneet. Heti portin pielessä Pettilässä oli ihania käsitöitä, ihonhoitoaineita, ja lapsille koreiden kivien maalausta. Rokkateltat olivat täynnä ruokailijoita, makkarat maistuivat, ja emännät ja vapaaehtoiset puuhaihmiset hymyilivät helteen ja kiireen keskellä. Ensiapuryhmä oli valmiina uupuneitten varalta, ja tekonurmikentältä Matti Kyllönen kuulutti finaalin olevan juuri alkamassa…
Sielläpä ei uupumista näkynyt. Jo kertaalleen reitin kiertäneet finalistit uhkuivat voitontahtoa. Neljä joukketta siinä kisaili kuumalla kentällä entiseen malliin, toinen kääntää rattia, toinen työntää, ilmapalloja ei tällä kertaa puhkottu, mutta frispeetä viskattiin koriin, ja juomapaikalla vaihdettiin kuskia loppukirille.
Mäntyperän eukon erikoinen kamera ei salli zoomia, vaan sammuu yrittäessä, joten tyydyin napsimaan vain matkan päästä tunnelmia, ja iloitsemaan kun voimamiesten voittaissa Savitaipaleen puumanaiset tulivat pronssille tässä hurjassa kisassa.
Ja kansainvaellukset runsaisiin samanaikaisiin tapahtumiin jatkuvat, ellei korona satu ryöpsähtämään taas valloilleen. Helteiden jatkuessa on muistettava juomiset, viilennykset, ja lepohetket, mutta mielenkiinnolla odotan, kenen kestävyys riittää useimpiin tapahtumiin samana päivänä…