Teksti ja kuvat Sirkka-Liiisa Vaalivirta
Harmillista, kun pakastettu synttärikakun pala tuli syötyä edellisen paikan keittolassa, se kun sulaa pakasteista nopeimmin. Tälle päivälle keksimme kyllä jälleen mainiot herkut, kunhan sinne asti päästään
Polveni, molemmat, oikuttelevat kovin, joten en tohdi lähteä Tiaislaavulle ja suolenkin lintutornille, vaan päätän köpötellä tasamaalla, kun kaveri lähtee tallentamaan minulle kuvin ennennäkemättömän tornin.
Yhdessä kuljetaan Isokurun portaitten yläpäähän, laavulle, ja haikein mielin päästän kaverin matkaan. Tepastelen itse tasaista polkua edestakas kymmeniä kertoja, kuvaan ihmeellisen laakakoivun, josta tulee mieleen Kiilopään rinteitten pensaspuut.
Aamukosteita makuupussejaan kuivattelevat yön teltassa viettäneet patikoijat, kolme eriväristä telttaa pilkottaa ruskaisesta metsästä.
Reipas vaasalaisryhmä ohittaa minut, lyhyen jutustelun jälkeen pudottautuvat portaita myöten Tiaislaavun tulille makkaranpaistoon ja lintutornille…
Kiikaroin kauas suolle, mutta ei siellä näy kulkijoita, ei laavun savuja, Kuukkelitkin ovat poissa – olen pilkkonut kuivuneen rieskanpuolikkaan niitä varten. Onneksi mukavia juttuhetkiä, ”opastuksia”, on kaiken aikaa. Lopulta tulevat kuukkelitkin, ja nyt ympärilleni kertyy ihmettelijöitä, ja yhtäkkiä olenkin sekä valokuvamalli että linturetkiopas. Hauskaa.
Kaverikin saapuu lopulta, ja ottaa kuvan lintusista, jotka hanakasti hakevat herkkuja kädeltäni.
Hän näyttää kuvia myös suon pitkospuista, joita myöten pitkä jono kulkee kohti tornia.
Emme paistaneet makkaraa, eväänä ei ollut kahvia, ja makeat mustikatkaan eivät päivän eineeksi riitä, palaamme ihanan ruskametsän kautta autolle, ja ajamme Luontokeskus Naavaan lounaalle.
Mahat niin pullollaan kuin vain voi – ja kaveri keksii idean. Ajettaan hissillä Tsokkaan tunrturin huipulle, vohvelikahville! Kuvittelepa tilanne, en ymmärrä mihin rakoon sain mahtumaan jättiherkun hillahillolla ja valtavalla kermavaahto vuorella, mutta tuntui, että pelkällä painovoimalla hissi tuo meidät taas alas.
Mummolan pihapiiri on täynnä lintuja, järripeipotkin kirjavoivat nurmea, punatulkkujen poikaset ovat hassuja, kuin värivikaisia, ja huomaan, että kielletyt lupiinit ovat täällä hyvässä hoidossa. Joka ainoa kukkinut varsi on katkaistu ja viety pois siemeniä levittämästä. Saunaa odotellessani nilkutan vielä pihan ruusupensaita katselemassa, ja ihailen tätä iltaruskoa.
Perjantaiaamu valkenee viileänä, jälleen vain +4. Onneksi emme ole asuneet jokaisessa huoneessa, olisi melkoinen siivoaminen tässä kartanossa. Otamme vuoteemme, eväämme ja jätämme ihanan talon siistinä taaksemme.
Olemme jo päättäneet, että matkaamme tänään vain lyhyen matkan Luostolle. Ruska senkun vain paranee, juolukat ja mustikat ovat kaikissa mahdollisissa punaisen ja lilan väreissä… Etsimme jälleen mökkiä, matkavihkossani pitäisi puhelinnumeroitakin olla, vaan en löydä sopivaa.Kiertelemme katselemassa vanhoja lomapaikkoja, ja huomaamme, että Nunnusessa on vielä puhelinnumero seinässä.
Nämä Palojen mökit olivat kauan sitten suosikkejamme, mutta eläkeikä pani mökit myyntiin, emmekä enää pitkään aikaan edes yrittäneet yhteyttä… no nyt soitetaan, ja mikä onni, saamme Nunnusen kahdeksi vuorokaudeksi, oi mikä onni. Kolmas kerta tässä päässä taloa, toisessakin päässä joskus. (kuva 0454)
Siellä se kuusten sylissä meitä odottaa, ikkunasta näemme lammella joutsenperheen, ja kaupalla käydessä näemme tuttujakin. Kierrämme myös Ahvenlammen hienoa leveää polkua myöten. Täällä on talvisin Martin pilkit, koko lampi on täynnä ohjelmaa ja pilkkijöitä, nyt ovat ruskaiset rannat ja ikivanha metsä syksyn tuoksuisina ihan meitä varten.
Keitämme perunoita, ja sulatan pakasteesta jauhelihakastikkeen. Saunan jälkeen uni tulee ennekuin ehdin hyvän yön toivottaa.