Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Harmi tykkää mennä iltapissille vielä pikkusen ennen, kuin Mäntyperän eukko päättää päivän työt, ja kellahtaa unilleen. Harmi tarkastaa, että kaikki on pihassa hyvin…
Tuntuu, että se on jo vähän kyllästynyt lumen tuloon, polulta ei enää näe pihatielle voimistelematta, varpaille on noustava. Pahuksen penkat, tuumaa Harmi… pitäsköhän hankkia se sellanen vekotin mitä käytetään sukellusveneissä ja poteroissa, kun tähyillään vihulaisia. Ei sitä tiedä, milloin tässä eukonkin pihassa Harmin maille tuppaa ilveskissa!
Paras lienee kissankin pysyä vaan matalana, ja hiipiä maha maata viistäin puuliiterin suojaan katsomaan, ettei sieltä hiirulaiset polttopuita pölli kolojansa lämmittämään.
Kovaa se on kissan homma näinä aikoina; iltavartio on kuitenkin Harmin hommaa, sehän näkee pimeässä paljon paremmin kuin emäntänsa. Toki joskus iltapäivälepohetken voi ottaa auringonpaisteessa, mutta tässäkin on muistettava vahtia, ettei lumikko napsi pieniä sieviä sinitiaisia.
