Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Mäntyperän tornille kokoonnuttiin taistoon ihan kuin ennen vanhaan, sama tuttu porukka oli paikalla heti aamulla kello 5.
Aurinkoiseen torniin kiipesivät heti ylätasanteelle asti Kauko Juutinen ja Rauni Inkinen kaukoputkineen sekä Auli Ylikoski kiikarineen. Välitasanteelle jäimme Osmo Kääriän kaukoputken ja omin kiikarein varustautuneena me hiukan vähemmän kiipeilyintoa omaavat Pirkko Juutinen, Mervi Kääriä ja allekirjoittanut, joka tasaisin väliajoin kävi tuvassa katsomassa soppakattiloita. Pirkko Juutinen on aikaisemmin päivystänyt tornissa kipsi jalassa, ja nytkin leikkaus on edessä, joten uskomatonta sitkeyttä joukostamme löytyy.
Emmekä väsyneet päivystämään, vaikka kirkas taivas ei näyttänyt pariin tuntiin yhtään uutta lajia!
Saatiihan tuota seurata lähes jatkuvaa metsäviklojen kevätsoidinta, kuinka ne syöksyilivätkään hurjaa vauhtia äänekkäinä tornin ympärillä ja puikahtelivat rantapuiden lomitse lampareen rantoja viistäen!
Eikä meitä ”tikulla silmään” pistetty, vaikka menneitäkin muistelimme. Onneksi tuli tehtyä tornin rakennusvaiheista jonkinlainen kuva-tarina kirjanen, joten saatoimme elää uudestaan alkuaikoja 1900-luvun lopusta, jolloin talkoilla rakennettiin torni. Monet silloiset talkoolaiset ovat jo edesmenneitä, ja moni alkuaikojen taistolainenkin 22 vuoden takaa elää enää muistoissammme.
Taistopäivänä pihapöydällä paloi muistokynttilä alusta asti mukana olleelle Mirja Vaartajalle, ja tänään sytytin se uudestaan Heino Laarin muistoksi.
Tornin tukevat rakenteet ovat pitkälti Heinon tekemien vahvojen rautojen ansiota, niillä liitettiin torni tuvan seinähirsiin kiinni.
Tornissa taisteli muutaman alkuvuoden kansalaisopiston joukkue Markku Paakkisen johdolla, mutta kun joukkue muuttui Soppasirkuiksi, se sai nimensä siitä, että tuvassa porisivat soppakattilat tarkkailijoiden ja vierailijoiden nälkää torjumaan, ja pullakahvein lämmitettiin monesti melko kylmissä tuulissa värisevää väkeä.
Muutto tänä valtavan kauniina tarkkailupäivänä oli vähäistä… muutamia kuikkalintuja tuli, ja hienoja hanhiparvia, mutta varmin hanhi seistä jökötti talven lumien alta paljastuneena pihalammikon laidassa.
Tarkkailuajan päätyttyä kello 13 iloisella joukkueellamme oli koossa vaivaiset 35 lajia, joka sijoittuu toki entisten lukujen väliin ( 31-52), mutta ensi vuonna yritämme jälleen uudestaan voittaa – ainakin itsemme!
Ensi kertaa meistä otettii oikein joukkuekuva, Rauni Inkisen kameralla sen otti Eija Lind.
