Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta
Heti Savitaipaleen seudun luonnonsuojeluyhdistyksen retken aluksi opasteet herättivät ihastusta, kahdessa risteyksessä oli todella upeat puiset kasviretkiopasteet, joista ei todellakaan voinut erehtyä.(Ismo Hölsä)
Sen sijaan meikäläinen olisi varmaan ilmoittanut ryteikköretken, jos arvasi maaston laadun!. Ihmetellä piti,miten ketterästi toiset hyppelehtivät pusikkoisessa sammalikossa, väistelivät risuja ja kantoja, kiipesivät mäkiä ja porskivat hetteiköissä… Voisi tietysti sanoa, että pidin perää, ettei kukaan vaan eksy tai loukkaa itseään.
Toki aloitimme ihan tienlaitoja ihastellen. Tästäpä löytyi valtava kasvusto kangasajuruohoa, joka on juuri puhkeamaisillaan kukkaan, värjätäkseen tienlaidan ”eläkeläispolun aniliinin punaiseksi”. Joku saattoi maistaa myös ahosuolaheinää, jonka maku muistuttaa niin ketunleipää kuin raparperiäkin. Löytyypä kuvasta lisääkin kasveja, retken vetäjä ja valtavan tietopankin omaava Seppo Vuokko, ja ympärillään taitaa olla Vanamon perhettä…
Kuljimme halki sekametsän, tutkimme raitoja ja muita pajuja, mustikanraakileita, variksenmarjoja, jotka täällä etelässä eivät varsinaista herkkua ole, mutta mehevät kaarnikat pohjoisessa kelpaavat moniin herkkuihin ja maistuvat makealta patikoijan suussa.
Uuhijoki virtaili leppoisana notkelmassa, sen rantalettoikosta löytyi monenlaista saraa ja heinää, varpuja juolukasta ja suorpursusta vaiveroon. Suovehka, kalla ei vielä kukkinut, raatekin vasta vähän. Moni maisteli viimesyksyisiä karpaloita rahkasammalikosta.
Monenlaista ihmettä retkeen mahtui, tulipa palokärkikin ihan näkösälle pärryyttämään. Toistakymmentä tyytyväistä hyttyssyöttiä palaili retkeltä mukanaan taas monenlaista uutta tietoa, omiakin kokemuksia kertoneena
Luonnonsuojeluyhdistyksen jokavuotinen kasviretki oli jälleen onnistunut niin ”ryteikön” kuin reitin ja opastuksenkin suhteen.
