Olkkolan Hovin kesäteltta soi  

Teksti ja kuvat Sirkka-Liisa Vaalivirta

Tähän tapahtumaan ei aikataulu ole mitenkään minuutin päälle, kysyttäessä konsertti alkaa noin puolelta tai jotain sinne päin.

Hiljaiselta näyttää maisemakin, kaukana Kuolimon rannassa ihmiset viettävät ihanaa hellepäivää uimalla ja veneilemällä,

iekä matonpesijöilläkään ole mitään kiirettä.

Suurta, valtavaa huvitelttaa ei näy missään. Lopulta kuulen aivan selvästi pätkiä musiikista, ahaa, jossain kokeillaan mikkejä, vahvistimia ja kaikkia tarvittavia laitteita… Ja siinähän se on Olkkolan Hovin kesäteltta Savitaipaleella. Hienosti pystytetty suurten pihapuitten kainaloon nurmikolla, varjoon. Lehvästö eristää myös äänten kantautumista kylälle, jossa moni varmaan helteen uuvuttamana kaipaa jo hyviä unia. 

Pujahdan sisään, ehdin juuri ja juuri kysäistä illan tähdeltä Maria Tyysteriltä, onko tälle kesälle teatterisuunnitelmia, mutta niihin ei nyt ole aikaa, hyvä ku on päästy kunnolla keikkailemaan. Ja nyt juuri esiintyjät kipaisevat syömään, jotta jaksavat painaa kantria koko illan iloksemme .

 Ulkona Hovin pihalla on jo väkeä penkit ja tuolit täynnä,

ja minäkin siirryn etsimään istumapaikkaa teltasta,joka ei olekaan tukalan kuuma. Satunpa oikein onnenpotkupöytään. Saan tutustua taipalsaarelaispariskuntaan, Raija ja Veikko Karhuun, jotka ovat edellisen kerran olkkolassa käyneet joskus kauan sitten, ja tulleet nyt juuri Marian takia. Asuvat samalla kadulla  kuin Marian isä, ja Raija kertoo nähneensä tähtösemme ensikertaa jo vauvanvaunuissa…

Tämä karhupari saatetaan usein nähdä myös sähköpyöien päällä, on sitä kierretty muutakin kuin Saimaata, aika hurjia kilometrimääriä. Lisääntynyt pyöräilyharrastus on tehnyt sen, että Saimaan pyöräilylautalle on varattava aika, jos haluaa jatkaa matkaa toisella rannalla – yöpyäkin toki matkalla voi. Ihania matkatarinoita siinä musiikin lomassa sai kuulla pitkin iltaa.

Pöytäseurueeseemme tulivat vielä Riitta ja Tapani Lapatto (kuvassa vasemmalta Veikko Karhu, Raija Karhu, Tapani Lapatto ja Riitta Lapatto), joten jo alusta asti odotimme innolla repäisevää kantri-iltaa.

Lopultakin koko poppoo on lavalla! Marian vihreä kesämekko on vaihtunut kesäiseen shortsipukuun ja musiikki täytti teltan.

Keskustelumme siirtyi korvaan huutamisesta arvailuun, mutta mahottoman hauskaa oli. Tuntui, että musiikki vie väkisin, ja aikamonia veikin, katsohan vaikka!

Tämän jälkeen kaikenlainen iltajumppa on jo liioittelua, ja vauhdikas henkseliherra osoittaa, että jos vauhti on veressä ja taito tallella, vuodet eivät niitä pois pyyhi! 

Marian välispiikit ovat aina ihania, niin luontevia… kertoipa hän salaisuutensa siihenkin, miten tällainen pieni nainen saa komean miesporukan pidettyä kurissa – tottakai, luutnantti kun käskee, niin pojat vetävät kättä lippaan, ja homma toimii. Niinpä Maria päättii ”yllättää” soittajat vaatimalla sooloja ihan yllättäin, ja voi mahoton millaisia saimmekaan! Kyllä itki soittajan sormet mahtavaa sooloa ilmoille päästäissään!

”Itsenäinen ja kovapäinen nainen” pohti kovasti, voiko hän ollenkaan esittää lällya laulua naisesta, joka lupaa seistä miehen rinnalla tuli mitä vaan… mutta lauloi kuitenkin. Yllättäin tämä nainen määräsi myös veljenpojan lavalle, eka kertaa missään Olkkolan hovin kesäteltassa duetoivat sitten varsin onnistuneesti surullisen laulun, jota pöydässämme pohdittiin  whisky-tuutulauluksi.

Kuvassa näkyy myös savitaipalelaista rytmiä, sillä rumpuja  soittaa Jani Ahtiainen (jos oikein kuulin).

Veljenpoika Eppu Rautio Vehkataipaleelta lauloi hienosti, todella. Tätä duetointia kannattaisi kyllä jatkaa. Eppu soitta autotallibändissä iskelmämusiikkia. Bändin nimi on ehkä hiukkasen yllättäen Kirkkoherra. Sieltä autotallista sopisi kyllä tulla vähän muillekin lauteille soittelemaan! 

Oletkos joskus juhannuksen seutuun ihmetellyt Rehulantiellä outoa touhua… siellä käppäillee juhannusyön huima porukka, Lappeenrannasta Rehulaan ”Idioottien pyhiinvaellus”!  No nyt, ei olla enää juhannuksessa, oltiin Olkkolan kesäteltassa ja viimeisenä kappaleena kuultiin Nousevan auringon talo, niin huikea esitys, että oksat pois. Maria latasi kaiken dramatiikan tähän ja parasta panivat soittajatkin. Aivan upea konsertti