Keltaiset säästä-nauhat ovat kadonneet Lemin kirkonmäen suojelumaisemasta, vihreät ruksit ovat jäljellä. Mutta tilanne puiden ja kulltuurimaiseman kannalta vaikuttaa paremmalta kuin viikko sitten.
Lemin Kirjavan saamien tietojen mukaan sekä Lemin kunta että Kaakkois-Suomen ELY-keskus ovat olleet yhteydessä Etelä-Karjalan museoon, jotta mahdollinen puiden harvennus tehdään sääntöjen mukaisesti. Museon lausunto tarvitaan maisematyölupaa eli puunkaatolupaa myönnettäessä valtakunnallisesti merkittävälle kulttuurimaisemalle, jollainen Lemin kirkonmäki on.
Ja vaikka ei kirkonmäki ei olisikaan tuolla rakennettujen kulttuuriympäristöjen listalla, ei maisematyölupa kunnan keskeisellä paikalla ole silloinkaan läpihuutojuttu. Lemin Kirjavaa on valistettu, että lupahakemuksesta pitää kuuluttaa – jopa ”vanhanaikaisesti” painetussa lehdessä – sillä maiseman asianosaisia ei voi tietää eikä etukäteen rajata. Ja heitähän riittää, ja heitä pitää kuulla.
Aina ei ole kuultu. Kirkonmäen maisemaa ja männikköä on vuosien varrella nakerrettu sieltä ja täältä ykskaks yllättäen, kunnan omasta toimesta. Milloin on kaadettu iso mänty siltä varalta, että lumitaakka katkaisee sen oksan jalankulkijan niskaan – kaadettu koko puu, eikä vain sahattu sitä vaarallista oksaa. Milloin taas on kaadettu muutama pienempi puu, että on saatu roskakatos mahtumaan.
Onhan kunta puita aikoinaan suojellutkin, ihan luonnonsuojelulain nojalla: koulumännyn kanto kunnantuvan nurkalla kertoo ajasta, jolloin isoilla puilla oli merkitystä. Männyn kaatoi myrsky, eikä onneksi kukaan jäänyt alle.
Kun taas viisi vuotta sitten istutetusta kuusesta vanhan pappilan luona ei ole jäljellä kuin laatta:
